Yöllisessä museossa vallitsi täydellinen hiljaisuus. Seinillä roikkuivat lukemattomat maalaukset, jotka kertoivat tarinoita menneiltä ajoilta. Yksi maalaus, joka herätti erityistä huomiota, oli ”Elävä maalaus”. Sen kirkkaat värit ja eloisat hahmot näyttivät melkein kuin ne voisivat hypätä kehyksistä ulos.
Kello löi kaksitoista, ja museon pimeisiin saleihin hiipi salaperäinen tunnelma. Kuin huomaamatta, ”Elävä maalaus” alkoi muuttua. Maalauksen sisällä hahmot vilkaisivat toisiaan, aivan kuin olisivat kuiskineet salaisuuksia. Äkkiä, yksi hahmoista, nuori nainen, liikahti ja astui ulos kehyksistä.
Hän katseli ympärilleen uteliaana. Museon varjot tuntuivat tanssivan hänen ympärillään, kun hän kulki hiljaa pitkin käytäviä. Hänen nimensä oli Elina, ja hän oli ollut vangittuna maalauksessa vuosikymmeniä, odottaen hetkeä, jolloin voisi kokea todellisen maailman.
Elina asteli kohti suurta salia, jonka keskellä oli valtava kattokruunu. Hän ihaili sen kimallusta ja tunsi vapauden huumaavan tunteen. Jokainen askel oli uusi seikkailu, jokainen hengenveto täynnä elämää.
Kävellessään Elina huomasi toisen maalauksen, jossa oli vanha kartano. Hän tunsi vetoa sitä kohtaan ja astui lähemmäs. Yhtäkkiä, kartanon ovi avautui ja kutsui häntä sisään. Elina epäröi hetken, mutta uteliaisuus vei voiton.
Kartanon sisällä oli lämmin ja kodikas tunnelma. Kynttilät paloivat hiljaa, ja huoneet olivat täynnä kauniita esineitä. Elina vaelteli huoneesta toiseen, kunnes löysi suuren kirjaston. Hän tarttui yhteen kirjoista ja alkoi lukea. Tarinat veivät hänet mukanaan, ja hän unohti ajantajun.
Aamunkoiton ensimmäisten säteiden hiipiessä museon ikkunoista sisään, Elina palasi ”Elävän maalauksen” luo. Hän tiesi, että hänen oli aika palata omaan maailmaansa, mutta sydämessään hän kantoi muiston öisestä seikkailustaan.
Kun museon henkilökunta saapui aamulla, he eivät huomanneet mitään erikoista. Mutta tarkkasilmäinen vierailija olisi voinut huomata, että ”Elävä maalaus” näytti entistä elävämmältä, aivan kuin sen hahmot olisivat kokeneet jotain ihmeellistä yön aikana. Ja ehkä, jollakin tavalla, niin olikin käynyt.