Hiljainen murha sairaalassa hämmentää poliisia
Sateinen syysaamu Helsingissä oli juuri valjennut, kun Meilahden sairaalan käytävillä alkoi tapahtua kummallisia asioita. Hoitajat, lääkärit ja potilaat liikkuivat unenomaisessa hiljaisuudessa, mutta jokin oli selvästi pielessä. Yksi sairaalan hoitajista, nuori ja reipas Leena, oli juuri aloittanut aamuvuoronsa, kun hän huomasi jotain poikkeavaa.
Leena oli menossa tarkistamaan potilaslistoja kansliassa, kun hän kuuli hiljaista huminaa erään suljetun huoneen takaa. Huone oli ollut tyhjillään ja sen olisi pitänyt olla lukittuna. Uteliaisuus vei voiton, ja Leena avasi oven varovasti. Hänen edessään oli näky, jota hän ei koskaan ollut uskonut kohtaavansa.
Huoneen keskellä makasi eloton ruumis, vanha mies, joka oli selvästi kuollut väkivaltaisesti. Huoneessa ei ollut merkkiäkään taistelusta, eikä mitään tuntunut puuttuvan. Tämä oli todellinen mysteeri. Leena perääntyi hitaasti, lukitsi oven ja soitti välittömästi sairaalan turvallisuudesta vastaavalle henkilölle.
Poliisi saapui pian paikalle, ja he sulkivat koko osaston tutkimusten ajaksi. Komisario Antti Virtanen, kokenut rikostutkija, johti tutkimusta. Hän tiesi, että sairaalahenkilökunnan ja potilaiden haastattelut tulisivat olemaan avainasemassa tapauksen ratkaisemisessa. Kaikki, mitä oli tapahtunut, oli tapahtunut yöllä, ja kukaan ei ollut nähnyt tai kuullut mitään epäilyttävää.
Komisario Virtanen aloitti kuulustelut ja kävi läpi sairaalan valvontakameratallenteita. Mutta ne eivät paljastaneet mitään poikkeavaa. Kukaan ei ollut käynyt huoneessa yön aikana, ja silti siellä makasi murhattu mies. Tapaus alkoi vaikuttaa mahdottomalta ratkaista.
Useiden päivien ajan poliisi työskenteli väsymättä yrittäen löytää johtolankoja. Silloin Virtanen sai puhelun eräältä sairaalan siivoojalta, joka muisti nähneensä jotain outoa eräänä yönä. Hän kertoi nähneensä varjon, joka liikkui käytävällä, mutta ei osannut sanoa, kuka tai mikä se oli.
Tämä pieni vihje sai komisario Virtasen ajatukset liikkeelle. Hän palasi sairaalaan ja tarkisti uudelleen valvontakameratallenteet, tällä kertaa kiinnittäen huomiota pienimpiinkin yksityiskohtiin. Ja lopulta hän löysi sen: lähes huomaamattoman liikkeen, varjon, joka häivähti hetkeksi kameran edessä.
Virtanen tajusi, että murhaaja oli käyttänyt sairaalan sisäistä tuntemustaan hyväkseen. Hän tiesi tarkalleen, kuinka vältellä kameroita ja kulkea huomaamatta. Tutkinta keskittyi nyt henkilökuntaan, ja lopulta paljastui, että yksi hoitajista, joka oli ollut irtisanomisuhan alla, oli sekaantunut asiaan.
Murhaaja tunnusti teon, joka oli alun perin ollut epätoivoinen yritys saada rahaa vanhalta mieheltä, joka oli salaa varakas mutta yksinäinen. Komisario Virtanen huokaisi helpotuksesta, kun tapaus viimein ratkesi. Sairaalan henkilökunta ja potilaat saattoivat jälleen tuntea olonsa turvalliseksi. Mutta hiljaisen murhan mysteeri jäi monien mieleen vielä pitkäksi aikaa.