Hiljaisen osaston yllättävä kuolemantapaus
Sairaala sijaitsi kaupungin laidalla, syrjässä vilkkaasta keskustasta. Se oli vanha rakennus, joka kätki sisäänsä monia tarinoita menneiltä vuosikymmeniltä. Hiljainen osasto oli erityisen rauhallinen paikka; siellä hoidettiin pitkäaikaisia potilaita, jotka eivät enää reagoineet ympäristöönsä. Osaston ilmapiiri oli seesteinen, ja henkilökunta tunsi jokaisen potilaan kuin perheenjäsenen.
Eräänä syksyisenä aamuna osaston rauha rikkoutui. Yksi potilaista, vanha herra Lehtinen, löydettiin kuolleena sängystään. Hän oli ollut osastolla jo vuosia, ja vaikka hänen kuntonsa oli heikentynyt ajan myötä, kukaan ei odottanut tällaista äkillistä muutosta. Kuolema tuntui yllättävältä, ja se herätti kysymyksiä niin henkilökunnassa kuin potilaiden omaisissakin.
Sairaalan ylilääkäri, tohtori Nieminen, aloitti välittömästi tutkimukset. Hän oli arvostettu ammattilainen, joka suhtautui työhönsä vakavasti. Hän haastatteli osaston hoitajat ja tarkasti herra Lehtisen sairauskertomukset. Mitään epätavallista ei kuitenkaan tullut ilmi. Herra Lehtinen oli ollut rauhallinen edellisenä iltana, ja hänen elintoimintonsa olivat olleet vakaat.
Tutkimukset jatkuivat, ja samalla osaston arki pyrittiin pitämään mahdollisimman normaalina. Hoitajat tekivät työtään totuttuun tapaan, mutta ilmassa oli selvä jännittyneisyys. Jokainen kysyi mielessään, oliko kyseessä luonnollinen kuolema vai oliko taustalla jotain muuta.
Päivien kuluessa tohtori Nieminen tutki herra Lehtisen henkilökohtaiset tavarat. Hän löysi vanhan päiväkirjan, jota potilas oli pitänyt vuosia sitten. Päiväkirjan viimeisillä sivuilla oli merkintöjä, jotka viittasivat herra Lehtisen pelkoihin ja ahdistuksiin. Hän oli kirjoittanut tuntemattomasta henkilöstä, joka oli vieraillut hänen unissaan ja puhunut kuiskaten.
Tohtori Nieminen ei ollut taikauskoinen, mutta jokin päiväkirjan sävyssä sai hänet epäilemään, että herra Lehtinen oli saattanut kokea jotain, mitä muut eivät olleet huomanneet. Hän päätti keskustella potilaiden kanssa, jotka olivat olleet lähimpänä herra Lehtisen huonetta.
Yksi potilaista, rouva Saarinen, kertoi nähneensä oudon hahmon kuljeskelevan käytävillä öisin. Hän kuvaili hahmon pitkäksi ja varjomaiseksi, ja väitti, että se oli seisahtunut usein juuri herra Lehtisen huoneen ovelle. Vaikka rouva Saarisen kertomus oli hämmentävä, se antoi tohtori Niemiselle uuden näkökulman.
Lopulta tutkimukset eivät tuottaneet selkeää vastausta, ja herra Lehtisen kuolema kirjattiin luonnolliseksi. Kuitenkin hiljaisen osaston henkilökunta ja potilaat jäivät pohtimaan, oliko vanhassa sairaalassa todella jotain, mikä liikkui öisin. Herra Lehtisen yllättävä kuolemantapaus jäi mysteeriksi, joka antoi osastolle uudenlaisen, arvoituksellisen ilmapiirin.
Osaston elämä jatkui hiljalleen eteenpäin, mutta herra Lehtisen muisto ja hänen päiväkirjansa merkinnät jäivät elämään henkilökunnan mielissä. Sairaala kätki sisäänsä yhä yhden tarinan lisää, tarinan, joka muistutti elämän ja kuoleman arvaamattomuudesta.