Oli synkkä ja myrskyinen yö Turussa, kun sairaalan yökäytävät tuntuivat erityisen hiljaisilta. Sairaanhoitaja Aino istui työpöytänsä ääressä ja tarkasteli potilastietoja. Hän oli tottunut hiljaisuuteen, mutta tänä yönä tuntui olevan jotain erilaista ilmassa.
Ainon silmään osui merkintä, joka ei tuntunut olevan aivan kohdallaan. Potilas, jota oli hoidettu yksinkertaisesta tulehduksesta, oli menehtynyt odottamattomasti. Kuolinsyyksi oli merkitty sydänkohtaus, mutta Ainon vaistot kertoivat jotain muuta. Hän oli ollut sairaanhoitajana jo vuosia ja oppinut luottamaan intuitioonsa.
Päätettyään tutkia asiaa tarkemmin, Aino huomasi, että useita vastaavanlaisia tapauksia oli sattunut saman lääkärin, tohtori Karjalaisen, potilaille. Tietojen perusteella näytti siltä, että kaikki potilaat olivat saaneet samanlaista lääkitystä ennen kuolemaansa.
Aino päätti ottaa yhteyttä sairaalan johdon kanssa, mutta häntä varoitettiin tutkimasta asiaa enempää. Pelko kuitenkin kalvoi hänen mieltään, eikä hän voinut jättää asiaa sikseen. Hän tiesi, että hänen oli toimittava varoen, joten hän päätti kerätä lisää todisteita.
Viikkojen kuluttua hänellä oli tarpeeksi tietoa osoittaakseen, että tohtori Karjalainen oli syyllinen hoitovirheisiin, jotka vaikuttivat tahallisilta. Karjalainen oli peittänyt jälkensä taitavasti, mutta Ainon sinnikkyys paljasti hänen salaisuutensa.
Kun Aino lopulta vei todisteensa poliisille, he käynnistivät tutkimuksen. Kävi ilmi, että tohtori Karjalainen oli vuosia sitten menettänyt läheisensä samanlaisessa sairaudessa ja oli nyt päättänyt kostaa niille, joiden mielestä hän oli vastuussa. Hän oli käyttänyt lääketieteellistä taitoaan peittääkseen murhansa hoitovirheiksi.
Karjalainen pidätettiin, ja oikeudenkäynnissä hänen tekonsa paljastuivat koko maailmalle. Aino oli tehnyt sen, mikä oli oikein, ja hänen rohkeutensa pelasti monta henkeä.
Vaikka yö Turussa oli yhä synkkä, yksi salaisuus oli paljastettu, ja oikeus oli voittanut.