Kaisa oli aina ollut utelias luonteeltaan. Eräänä iltana, kun hän istui olohuoneessaan ja katseli ulos ikkunasta, hänen katseensa kiinnittyi vanhaan sairaalaan, joka sijaitsi tien toisella puolella. Sairaalassa ei ollut ollut potilaita vuosikausiin, ja se oli tarkoitus purkaa pian. Kaisa oli kuullut kylällä liikkuvia huhuja yöllisistä valoilmiöistä ja oudoista äänistä, jotka kaikuivat sairaalan tyhjissä käytävissä.
Uteliasta mieltään seuraten Kaisa päätti lähteä tutkimaan asiaa tarkemmin. Hän puki päälleen lämpimän takin ja otti taskulampun mukaansa. Oli kylmä ja pimeä yö, ja kuu valaisi himmeästi tietä hänen edessään. Kun hän saapui sairaalan porteille, hän huomasi portin olevan raollaan, aivan kuin joku olisi hiljattain kulkenut siitä.
Kaisa astui sisään pihaan ja tunsi jännityksen kihelmöivän koko kehossaan. Hän suuntasi taskulampun valon kohti pääovea, joka narahti karmivasti hänen avatessaan sitä. Sairaalan sisällä oli pimeää ja hiljaista, lukuun ottamatta tuulen ulvontaa, joka tunkeutui rikkinäisistä ikkunoista.
Kun Kaisa eteni käytävää pitkin, hän näki jotain outoa lattialla. Se oli pieni valokuva, joka esitti nuorta tyttöä sairaalan vuoteessa. Kuva oli vanha ja haalistunut, mutta sen taakse oli kirjoitettu päivämäärä: 1953. Kaisa tunsi kylmien väreiden kulkevan selkäänsä pitkin. Hän jatkoi eteenpäin, yhä syvemmälle sairaalaan, kunnes saapui huoneeseen, joka oli täynnä vanhoja potilaskansioita.
Kaisa alkoi selata kansioita ja löysi pian yhden, joka kuului samalle tytölle kuin valokuvassa. Kansion mukaan tyttö oli kadonnut salaperäisesti sairaalasta tuona samaisena vuonna. Tarina alkoi kiehtoa Kaisaa entistä enemmän, ja hän tunsi löytäneensä palan unohtunutta historiaa.
Jatkaessaan tutkimuksiaan Kaisa kuuli äkkiä askelia takanaan. Hän kääntyi nopeasti, mutta käytävä oli tyhjä. Sydän pamppaillen hän päätti palata kotiin, mutta ei ennen kuin oli ottanut mukaansa valokuvan ja kopion tytön kansiosta.
Seuraavana päivänä Kaisa vei löytönsä paikalliseen kirjastoon tutkiakseen asiaa lisää. Hän uppoutui vanhoihin sanomalehtiarkistoihin ja löysi vihdoin artikkelin, joka kertoi tytön katoamisesta. Artikkelin mukaan tyttö oli ollut sairaalassa erikoisia kokeita varten, mutta hänen kohtalonsa jäi tuntemattomaksi.
Kaisa ymmärsi, että hän oli paljastanut osan sairaalan synkästä menneisyydestä. Vaikka hän ei koskaan saanut tietää koko totuutta, hänen löytönsä herättivät kylässä keskustelua ja toivat esiin vanhoja muistoja, joita ei ollut tarkoitus unohtaa. Kaisa oli tyytyväinen, että oli seurannut uteliaisuuttaan, ja tiesi, että yöllinen sairaalaseikkailu jäisi ikuisesti hänen mieleensä.