Kari Laakso oli tavallinen mies, joka työskenteli kirjastonhoitajana pienessä suomalaisessa kaupungissa. Hänen elämänsä oli rauhallista ja ennustettavaa, kunnes eräänä päivänä hän sai kirjeen, joka muutti kaiken. Kirjeessä oli vain muutama sana: ”Sairaalan salaisuudet odottavat sinua.”
Uteliaisuus valtasi Karin mielen, ja hän päätti ottaa selvää, mitä kirje tarkoitti. Kaupungin vanha sairaala oli ollut suljettuna vuosia, mutta tarinoita sen synkistä käytävistä ja pimeistä huoneista liikkui yhä. Kari päätti, että oli aika kohdata nämä salaisuudet.
Eräänä myöhäisenä iltana, kun kuu valaisi taivasta, Kari hiipi sairaalan pihaan. Portti oli ruosteinen ja narahti auki vaivalloisesti. Hän astui sisään ja tunsi jännityksen kihelmöivän selkäpiissään. Sairaalan käytävät olivat pimeitä ja hiljaisia, vain oman hengityksensä ääni seuranaan.
Kari kulki huoneesta toiseen, kunnes saapui suureen saliin. Salissa oli pölyinen pöytä, jonka päällä lepäsi vanha arkisto. Hän avasi sen varoen ja löysi nipun papereita, jotka paljastivat sairaalan menneisyyden. Niissä kerrottiin salaisista kokeista, joita oli tehty kauan sitten, ja kadonneista potilaista, joiden kohtalo oli jäänyt ratkaisemattomaksi.
Yhtäkkiä Karin takaa kuului ääni. Hän kääntyi ympäri ja näki vanhan miehen, joka seisoi ovensuussa. ”Oletko sinä Kari Laakso?” mies kysyi matalalla äänellä. Kari nyökkäsi, ja mies astui lähemmäs. ”Minä tiesin, että joku päivä joku tulee tänne etsimään totuutta. Minun nimeni on Toivo, ja minä olin aikoinaan yksi sairaalan lääkäreistä.”
Toivo kertoi Karille, kuinka hän oli yrittänyt paljastaa sairaalan pimeät salaisuudet, mutta oli joutunut vaikenemaan pelon vuoksi. Nyt hän näki tilaisuutensa koittaneen, kun Kari oli löytänyt tiensä sairaalaan. Yhdessä he päättivät tuoda esiin totuuden, joka oli jäänyt piiloon vuosikymmeniksi.
Kari ja Toivo alkoivat tutkia vanhoja asiakirjoja ja haastatella entisiä sairaalan työntekijöitä. He kohtasivat vastustusta, mutta myös ihmisiä, jotka halusivat vihdoin saada rauhan menneisyydeltään. Lopulta heidän sinnikkyytensä palkittiin, ja sairaalan salaisuudet tulivat päivänvaloon.
Kaupungin asukkaat olivat järkyttyneitä, mutta samalla kiitollisia siitä, että totuus oli lopulta paljastettu. Kari Laakso oli muuttunut mies; hän oli oppinut, että joskus on tärkeää katsoa pelkoa silmiin ja kohdata menneisyyden varjot. Ja niin sairaalan salaisuudet eivät enää olleet vain huhuja, vaan osa kaupungin historiaa, jonka verhot oli vihdoin avattu.