Oulun sairaalan hiljaisilla käytävillä leijaili jännityksen tuntu. Koko sairaalayhteisö oli kuohuksissa, sillä kateus oli kärjistynyt kriisiksi, joka uhkasi koko henkilökunnan keskinäistä harmoniaa.
Kaikki alkoi, kun nuori ja lahjakas kirurgi, Ella, sai ansaittua huomiota erinomaisista leikkaustuloksistaan. Hän oli pelastanut useita kriittisessä tilassa olevia potilaita ja noussut nopeasti sairaalan johtavaksi kirurgiksi. Hänen menestyksensä ei kuitenkaan ollut kaikkien mieleen.
Toinen kokenut kirurgi, Mika, tunsi katkeruutta. Hän oli omistanut elämänsä kirurgialle ja odotti, että häntä arvostettaisiin kokemuksensa ja omistautumisensa vuoksi. Ellan menestys tuntui varastavan häneltä valokeilan, ja se sai Mikan tuntemaan olonsa vähäarvoiseksi.
Kateus kasvoi Mikan sisällä kuin myrkyllinen köynnös, ja pian se alkoi vaikuttaa hänen työhönsä. Hän teki pieniä virheitä, joita hän ei ollut koskaan aiemmin tehnyt, ja hänen välinpitämättömyytensä kollegoitaan kohtaan alkoi herättää huomiota.
Eräänä iltapäivänä, kun sairaalan kahvihuoneessa käytiin vilkasta keskustelua, Mika ei enää pystynyt pidättelemään tunteitaan. Hän syytti Ellaa suosikkien suosimisesta ja vihjasi, että hänen menestyksensä johtui enemmän onnekkaista sattumista kuin taidoista.
Tilanne kärjistyi nopeasti. Henkilökunta jakautui kahteen leiriin: toiset puolustivat Ellaa ja hänen saavutuksiaan, toiset tukivat Mikaa ja hänen kokemustaan. Sairaalan ilmapiiri muuttui kireäksi, ja yhteistyö osastojen välillä alkoi kärsiä.
Sairaala, joka oli tunnettu erinomaisesta potilashoidostaan, alkoi kohdata ongelmia. Potilaat joutuivat odottamaan pidempään, ja hoitovirheiden määrä kasvoi. Johto huomasi tilanteen vakavuuden ja päätti puuttua asiaan ennen kuin se riistäytyisi käsistä.
Yhteisessä kokouksessa sairaalan johtaja, tohtori Laine, korosti yhteistyön merkitystä ja muistutti henkilöstöä siitä, miksi he olivat alun perin valinneet terveydenhuoltoalan. Hän järjesti työpajoja, joissa keskityttiin tiimityöhön ja kommunikaatioon, ja kannusti henkilökuntaa keskustelemaan avoimesti tunteistaan ja huolistaan.
Pikkuhiljaa tilanne alkoi parantua. Mika ja Ella tapasivat kahden kesken ja kävivät rakentavan keskustelun. Mika myönsi kateutensa ja kertoi, kuinka se oli vaikuttanut hänen käytökseensä. Ella puolestaan osoitti ymmärrystä ja tarjosi tukeaan Mikalle.
Sairaalan ilmapiiri alkoi palautua ennalleen. Henkilökunta oppi arvostamaan toistensa vahvuuksia ja tekemään yhteistyötä tehokkaammin. Kateudesta kärjistynyt kriisi oli opettanut heille tärkeän läksyn: yhdessä he olivat vahvempia, ja jokaisen panos oli arvokas.