Kylässä nimeltä Koivula, joka sijaitsee syvällä Suomen metsissä, tapahtui jotain, mikä sai kyläläiset kuiskimaan keskenään ja katsomaan epäluuloisesti toisiaan. Kylän ainoa klinikka, pieni mutta hyvin hoidettu, oli ollut rauhallinen paikka, kunnes eräänä aamuna löydettiin erään vanhan asukkaan, rouva Lehtosen, eloton ruumis.
Rouva Lehtonen oli ollut tunnettu lempeydestään ja ystävällisestä hymystään. Hän oli elänyt yksinkertaista elämää pienessä mökissään metsän reunalla, aina valmiina auttamaan naapureitaan. Hänen kuolemansa tuli järkytyksenä, ja se oli erityisen kummallista, sillä hän oli ollut klinikalla vain viikkoa aiemmin rutiinitarkastuksessa ja saanut terveen paperit.
Kyläläiset alkoivat heti spekuloida, mitä oli tapahtunut. Jotkut uskoivat, että rouva Lehtosen kuolema oli luonnollinen, mutta toiset epäilivät jotain synkempää. Pian huhut alkoivat levitä, että klinikalla oli tapahtunut virhe tai jopa jotain tahallista.
Tohtori Nieminen, klinikan vanhempi lääkäri, oli tehnyt parhaansa vakuuttaakseen kyläläisille, että kaikki oli sujunut normaalisti. Hän oli tuntenut rouva Lehtosen vuosia ja oli yhtä järkyttynyt kuin muutkin. Hänen vakuuttelunsa eivät kuitenkaan riittäneet rauhoittamaan kyläläisiä, joista osa alkoi uskoa, että klinikalla piilee salaisuus.
Eräänä iltana, kun syksyn pimeys oli laskeutunut kylän ylle, kolme nuorta ystävää, Liisa, Matti ja Antti, päättivät tutkia asiaa itse. He soluttautuivat klinikalle yöllä, taskulamppujen valossa, etsien jotain, mikä voisi selittää rouva Lehtosen kohtalon.
Käytävillä hiipiessään he löysivät vanhan arkistokaapin, jonka lokeroista paljastui pölyisiä papereita ja vanhoja potilaskortteja. Kaappia tutkiessaan he huomasivat jotain outoa: useita potilaita oli kuollut samanlaisissa olosuhteissa vuosien varrella, mutta näistä kuolemista ei ollut koskaan puhuttu julkisesti.
Kun he jatkoivat tutkimistaan, he löysivät merkintöjä eräästä hoitajasta, joka oli työskennellyt klinikalla vuosia sitten ennen kuin katosi yhtäkkiä. Hänen nimensä oli usein mainittu näissä mystisissä tapauksissa. Ystävien mieliin hiipi ajatus, että hoitaja oli voinut olla osallisena näissä salaperäisissä kuolemissa.
Kylän salaperäinen kuolema sai uuden merkityksen, ja kolmikolla oli nyt käsissään johtolanka, joka voisi paljastaa totuuden. He tiesivät, että heidän oli kerrottava löydöksistään tohtori Niemiselle ja kylän vanhimmille, jotta asia voitaisiin tutkia perin pohjin.
Kun he astuivat ulos klinikalta, he tunsivat olonsa sekä pelokkaaksi että toiveikkaaksi. He tiesivät, että heidän löytönsä voisi muuttaa kaiken ja palauttaa rauhan kylään. Mutta ennen kaikkea he ymmärsivät, että joskus totuuden etsiminen vaatii rohkeutta kohdata menneisyyden varjot.