Sairaalan yössä vallitsi hiljaisuus, joka rikkoutui vain satunnaisten laitteiden piippauksilla. Tohtori Emma Lehtinen käveli pitkin pitkää käytävää, kun hänen mieleensä hiipi outo tunne. Hän oli kokenut lääkäri, joka oli työskennellyt vuosia Naantalin keskussairaalassa, mutta tänä yönä jokin ei tuntunut olevan kohdallaan.
Viime aikoina oli tapahtunut useita outoja tapauksia. Potilaita, joiden pitäisi olla toipumassa, olivat alkaneet voida huonosti ilman näkyvää syytä. Kaikki alkoi, kun rouva Mäkinen, joka oli toipumassa yksinkertaisesta leikkauksesta, koki äkillisen tilan huononemisen. Muutaman päivän sisällä useita muita potilaita koki samanlaisia oireita: pahoinvointia, huimausta ja hengitysvaikeuksia.
Emma pysähtyi tarkistamaan potilaslistansa. Hän huomasi, että kaikilla oireista kärsivillä potilailla oli yksi yhteinen tekijä: he olivat kaikki saaneet lääkitystä samasta lääkkeestä. Tämä herätti hänen epäilyksensä. Voisiko kyseessä olla myrkytys?
Hän päätti toimia nopeasti. Emma kokoontui muiden lääkäreiden kanssa ja esitti huolensa. ”Meidän on selvitettävä, onko lääkkeissä jotain vikaa”, hän sanoi vakavana. ”Jos kyseessä on myrkytys, meidän on toimittava nopeasti.”
He päättivät lähettää lääke-erät laboratorioon testeihin. Samalla Emma aloitti omat tutkimuksensa sairaalan tietokonejärjestelmässä. Hän halusi selvittää, oliko lääkkeitä käsitelty tai säilytetty väärin.
Päivät kuluivat, ja laboratorioista saapui vihdoin tulokset. Tulokset vahvistivat Emman pahimmat pelot: lääkkeissä oli vaarallista kontaminaatiota. Tämä merkitsi sitä, että sairaalassa oli tapahtunut vakava virhe, tai pahempaa, tahallinen teko.
Emma ja hänen kollegansa käynnistivät välittömästi tutkimukset selvittääkseen, miten kontaminaatio oli tapahtunut. Samalla he varmistivat, että kaikki saastuneet lääkkeet poistettiin käytöstä ja potilaat saivat tarvittavaa hoitoa.
Sairaalassa vallitseva pelko alkoi hälvetä, kun Emma yhdessä tiiminsä kanssa teki kaikkensa varmistaakseen potilaiden turvallisuuden. Vaikka mysteeri ei ollut vielä täysin ratkennut, Emma tiesi, että oli tehnyt oikean päätöksen tuodessaan epäilynsä julki.
Hän katsoi ympärilleen sairaalan vilkkaassa aulassa ja tunsi ylpeyttä kollegoidensa omistautumisesta. Tällä kertaa he olivat onnistuneet estämään katastrofin, mutta Emma tiesi, että heidän oli oltava valppaana jatkossakin. Sairaalan rauha oli palautunut, mutta varovaisuus oli nyt uusi normi.