Oli aurinkoinen kesäpäivä, kun nuori seikkailija nimeltä Leo istui vanhan kirpputorin nurkassa Helsingissä. Hän oli aina ollut kiinnostunut vanhoista kirjoista ja kartoista, ja tänään hänen silmänsä osuivat erityiseen matkapäiväkirjaan. Päiväkirja oli kulunut ja sen nahkakannet olivat ajan haalistamat, mutta jokin siinä veti Leoa puoleensa.
Kun Leo avasi päiväkirjan, hän huomasi sen sivuilla käsin kirjoitettua tekstiä, piirroksia ja merkintöjä. Erityisesti yksi sivu kiinnitti hänen huomionsa: se sisälsi kartan, joka oli piirretty huolellisesti ja koristeltu salaperäisillä symboleilla. Kartan yläkulmassa luki ”Mysteerisaari”.
Leo ei voinut vastustaa kiusausta. Hän osti päiväkirjan ja vietti seuraavat päivät tutkien sen sivuja. Merkinnät kertoivat vanhasta merikapteenista, joka oli tehnyt matkoja ympäri maailman ja löytänyt saaren, jota ei ollut merkitty yhteenkään viralliseen karttaan. Saari oli täynnä luonnonihmeitä ja sen sanottiin kätkevän muinaisen aarteen.
Innostuneena Leo päätti lähteä matkalle. Hän pakkasi reppunsa, otti mukaan päiväkirjan ja suuntasi kohti Suomenlahtea. Satamassa hän vuokrasi pienen veneen ja lähti purjehtimaan kohti kartassa merkittyä sijaintia. Matka oli pitkä ja merellä kohtalokkaat tuulet koettelivat hänen rohkeuttaan, mutta Leo pysyi määrätietoisena.
Vihdoin, useiden päivien purjehduksen jälkeen, horisontissa alkoi hahmottua saari. Se oli juuri sellainen kuin päiväkirjassa oli kuvattu: rehevä ja vehreä, täynnä eksoottisia kasveja ja lintuja, joiden laulut kaikuivat ilmassa. Rantauduttuaan Leo tunsi sydämensä sykkeen kiihtyvän – tämä oli se paikka, jota hän oli etsinyt.
Leo vietti saarella useita päiviä, tutkien sen salaisuuksia. Hän löysi vanhoja raunioita, jotka kertoivat muinaisesta sivilisaatiosta, ja pieniä puroja, jotka solisivat kirkkaana ja puhtaana. Lopulta, eräänä iltana, hän löysi kallion kätköistä pienen kirstun. Sen sisällä oli kultaisia esineitä ja jalokiviä, jotka kimalsivat auringonlaskun valossa.
Leo tiesi löytäneensä muinaisen aarteen, mutta enemmän kuin rikkauksia, hän arvosti saaren kauneutta ja sen tarjoamaa seikkailua. Hän päätti, ettei kertoisi saaren sijainnista kenellekään, vaan säilyttäisi sen salaisuuden omanaan. Saari oli antanut hänelle unohtumattoman kokemuksen, ja hän palasi kotiin mieli täynnä muistoja ja sydän täynnä kiitollisuutta.
Matkapäiväkirjan mysteerikartta oli johdattanut hänet salaperäiseen saareen, ja Leo tiesi, että hän palaisi sinne vielä jonain päivänä.