Metsän hengissä säilyvän salaperäisen eläimen tarina
Syvällä Suomen tiheässä metsässä, jossa puiden latvat kurottavat kohti taivasta ja sammalmatot peittävät maan, elää salaperäinen eläin, jota harva on koskaan nähnyt. Tämä olento tunnetaan metsän vanhimpien asukkaiden keskuudessa nimellä ”Varjokettu”.
Varjokettu on pieni ja nopea, ja sen turkki on tummanharmaa kuin varjo, joka lankeaa kuun valossa. Se liikkuu äänettömästi, ikään kuin olisi osa metsän hengitystä. Monet sanovat, että Varjokettu on metsän henki, joka varjelee tasapainoa ja rauhaa.
Eräänä syysaamuna, kun usva leijaili vielä matalana metsän yllä, nuori tyttö nimeltä Anni päätti lähteä kävelylle metsään. Hänen mieltään painoi huoli, sillä kylä oli kokenut vaikeita aikoja, ja ihmiset tunsivat olonsa levottomaksi.
Anni oli kuullut tarinoita Varjoketusta isoäidiltään, mutta hän ei ollut koskaan uskonut niihin täysin. Hän ajatteli, että ehkä metsä voisi tarjota hänelle vastauksia tai ainakin lohdutusta. Kulkiessaan syvemmälle metsään hän hengitti syvään raikasta ilmaa ja kuunteli lintujen laulua.
Yhtäkkiä Anni pysähtyi. Hän tunsi jonkin tarkkailevan häntä. Katsellessaan ympärilleen hän näki vilauksen tummasta hahmosta puiden lomassa. Se oli Varjokettu! Annin sydän hypähti. Hän ei uskaltanut liikahtaa, peläten että olento katoaisi.
Varjokettu pysähtyi ja katsoi Anniin suurilla, viisaina loistavilla silmillään. Siinä hetkessä Anni tunsi, kuinka hänen huolensa hälvenivät kuin sumu aamun auringon noustessa. Hän ymmärsi, että metsä oli elävä, hengittävä olento, joka piti huolta omistaan.
Varjokettu nyökkäsi Annille ja katosi sitten äänettömästi takaisin metsän syvyyksiin. Anni jäi seisomaan paikalleen, mutta hän tunsi olonsa kevyemmäksi ja rauhallisemmaksi kuin aikoihin. Hän tiesi nyt, että metsässä oli voimaa ja viisautta, joka auttaisi heitä selviytymään vaikeista ajoista.
Palatessaan kotiin Anni kertoi näkemästään kyläläisille. Vaikka kaikki eivät uskoneet häntä, monet tunsivat, kuinka rauha palasi kylään vähitellen. Ja aina kun Anni kaipasi lohtua, hän tiesi, että metsä ja sen salaperäinen Varjokettu olivat siellä, valmiina auttamaan ja suojelemaan.