Olipa kerran pieni kylä Suomen sydämessä, jota ympäröi tiheä ja salaperäinen metsä. Kyläläiset kutsuivat sitä Metsänpeitoksi, sillä se kätki sisäänsä monia salaisuuksia. Eräänä syksyisenä iltana kylässä tapahtui jotain odottamatonta: kylän rakastetuin koira, Riku, katosi jäljettömiin.
Riku oli kaikkien tuntema ystävällinen ja leikkisä kultainennoutaja, joka kuului kylän vanhimmalle, rouva Järviselle. Hän oli ollut Rikun kanssa kävelyllä metsässä, kun yhtäkkiä Riku oli juossut syvemmälle metsään. Rouva Järvinen huuteli koiraa, mutta tämä ei palannut.
Koko kylä osallistui etsintöihin. He muodostivat ryhmiä ja kulkivat taskulamppujen kanssa hämärtyvässä metsässä, kutsuen Rikun nimeä. Metsä tuntui elävän omaa elämäänsä, kun tuuli suhisi puiden latvoissa ja oksat ratisivat jalkojen alla.
Yksi etsijöistä, nuori poika nimeltä Lauri, oli erityisen päättäväinen. Hän oli aina ollut kiinnostunut mysteereistä ja seikkailuista, ja Rikun katoaminen oli hänelle kuin kutsu ratkaista suuri arvoitus. Lauri oli kuullut vanhoja tarinoita metsässä asuvasta muinaisesta hengestä, joka suojeli metsän eläimiä ja joskus jopa otti niitä mukaansa.
Lauri päätti, että hän etsisi Rikun yksinään, sillä hän uskoi, että hänellä oli erityinen yhteys metsään. Hän kulki syvemmälle kuin kukaan muu oli uskaltanut. Metsä ympäröi häntä kuin vihreä meri, ja hän tunsi olevansa osa jotakin suurempaa.
Yhtäkkiä Lauri kuuli hiljaista vinkumista. Se oli Riku! Lauri seurasi ääntä ja löysi Rikun, joka oli jäänyt kiinni pienestä kuopasta. Koira näytti olevan kunnossa, mutta hieman pelästynyt. Lauri vapautti Rikun ja halasi sitä tiukasti. Riku heilutti häntäänsä villisti ja nuoli Laurin kasvoja.
Kun Lauri ja Riku palasivat kylään, heidät otettiin vastaan riemunkiljahduksin. Rouva Järvinen kiitti Lauria kyynelsilmin, ja koko kylä juhli Rikun paluuta. Laurille tämä oli unohtumaton seikkailu, ja hän tunsi, että metsä oli paljastanut yhden salaisuutensa hänelle.
Metsänpeitto oli yhä salaperäinen paikka, mutta nyt kyläläiset tiesivät, että se kätki sisäänsä myös ystävällisyyttä ja seikkailuja. Ja vaikka Riku ei enää koskaan harhaillut yksin metsään, seikkailujen kaipuu ei koskaan jättänyt Lauria. Hän tiesi, että metsä oli täynnä mysteerejä, jotka odottivat löytämistään.