Oli kylmä ja tuulinen marraskuun yö Oulussa, kun sairaalan käytävillä liikkui levottomuutta. Oulun keskussairaalassa oli tapahtunut jotain outoa ja selittämätöntä. Potilaat ja henkilökunta kuiskivat keskenään, ja huhut levisivät nopeasti.
Kaikki alkoi, kun eräänä aamuna sairaanhoitaja Liisa saapui töihin ja huomasi yhden potilashuoneen oven olevan raollaan. Uteliaana hän kurkisti sisään ja löysi vanhan miehen, herra Virtasen, makaamassa elottomana sängyssään. Tämä olisi voinut vaikuttaa luonnolliselta kuolemalta, ellei herra Virtanen olisi ollut sairaalaan tullessaan erinomaisessa kunnossa, toipumassa vain pienestä leikkauksesta.
Sairaala kutsui nopeasti paikalle poliisit ja tutkijat. He alkoivat selvittää, mikä oli voinut aiheuttaa herra Virtasen äkillisen kuoleman. Ruumiinavauksessa ei löytynyt mitään ilmeistä syytä, ei myrkkyjä eikä merkkejä väkivallasta. Tilanne kävi yhä mystisemmäksi.
Henkilökuntaa ja potilaita kuulusteltiin, mutta kukaan ei ollut nähnyt tai kuullut mitään poikkeavaa. Ainoa vihje oli se, että eräs potilas oli väittänyt nähneensä huoneessa tumman hahmon hiipivän yöllä, mutta hänet tunnettiin hieman harhailevista ajatuksistaan, joten häntä ei otettu vakavasti.
Viikot kuluivat, mutta tapaus pysyi mysteerinä. Sairaalassa leijaili pelon ilmapiiri, ja moni potilas pyysi siirtoa muihin laitoksiin. Henkilökunta teki parhaansa pitääkseen tilanteen rauhallisena, mutta hekin tunsivat kylmiä väreitä selkäpiissään liikkuessaan öisin käytävillä.
Eräänä yönä, juuri kun tilanne alkoi rauhoittua, tapahtui jotain odottamatonta. Sairaanhoitaja Liisa kuuli hiljaista koputusta henkilökunnan taukohuoneen ovelta. Avaaessaan oven hän huomasi pienen, vanhan päiväkirjan lattialla. Kirjan kannessa luki yksinkertaisesti ”Herra Virtanen”.
Liisa avasi päiväkirjan ja alkoi lukea. Sivut kertoivat herra Virtasen elämästä, mutta viimeisillä sivuilla oli jotain uutta. Siellä hän kertoi unista ja näkyjä, joissa oli nähnyt tumman hahmon varjoavan hänen sänkynsä yllä. Hän oli kirjoittanut: ”Se tulee minua hakemaan.”
Liisa vei päiväkirjan poliisille, ja tutkijat alkoivat viimein ymmärtää, että herra Virtanen oli tuntenut jonkinlaisen pelon tai ennakkoaavistuksen. Ehkä kyseessä oli vain vanhan miehen mielikuvituksen tuotetta, mutta se sai heidät pohtimaan, oliko kyseessä sittenkin jokin yliluonnollinen ilmiö.
Tapaus jäi lopulta ratkaisemattomaksi, mutta päiväkirja ja herra Virtasen kertomukset elävät edelleen sairaalan henkilökunnan ja potilaiden tarinoissa. Mystinen kuolemantapaus Oulun sairaalassa säilyy ikuisesti osana sen historiaa, salaperäisenä ja selittämättömänä.