Öiset mysteerikuolemat sairaalassa hämmästyttävät
Oli synkkä ja myrskyinen yö, kun sairaala Korpimäen laaksossa heräsi henkiin. Sairaalan käytävillä leijui jännitys, joka oli yhtä tiheää kuin sumu ulkona. Yövuorossa työskentelevät hoitajat ja lääkärit tunsivat sen; omituinen tunne, joka sai niskakarvat nousemaan pystyyn.
Korpimäen sairaala oli ollut tunnettu rauhallisista öistään, mutta viime aikoina asiat olivat muuttuneet. Kolmen viikon aikana neljä potilasta oli menehtynyt yllättäen yön pimeydessä, ilman selkeää syytä. Kaikki olivat olleet toipumassa ja heidän tilansa olivat vakaat. Koko henkilökunta oli ymmällään, ja huhut mysteerikuolemista alkoivat levitä kuin kulovalkea.
Eräänä yönä nuori hoitaja nimeltä Ella oli vuorossa. Hän oli utelias luonteeltaan eikä voinut olla miettimättä, mitä todella tapahtui. Ella päätti olla erityisen tarkkaavainen ja valpas. Hän asteli hiljakseen pitkin käytäviä, kuunnellen tarkasti jokaista ääntä.
Kun kello löi keskiyön, Ella kuuli jotain omituista. Hiljainen kuiskaus kaikui käytävillä, kuin joku olisi kuiskannut hänen nimeään. Sydän pamppaillen hän seurasi ääntä, joka johdatti hänet vanhaan, harvoin käytettyyn siipeen sairaalassa.
Siellä, hämärässä huoneessa, Ella näki vanhan naisen istuvan sängyllä. Naisen silmät olivat suljettuina, mutta hänen huulensa liikkuivat, kuin hän olisi puhunut jonkun kanssa. Kun Ella astui lähemmäs, nainen yhtäkkiä avasi silmänsä ja katsoi häneen suoraan sanomattomalla intensiteetillä.
”Näitkö sen?” nainen kuiskasi. ”Varjo liikkuu yössä.”
Ella tunsi kylmien väreiden kulkevan selkäänsä pitkin. Hän ei tiennyt mitä ajatella, mutta vanhan naisen sanat jäivät pyörimään hänen mieleensä. Hän palasi takaisin työpisteelleen, mutta koko yön hän ei voinut unohtaa tuota omituista kohtaamista.
Seuraavana päivänä Ella kertoi tapahtuneesta kollegalleen, tohtori Lehdolle, joka oli tunnettu avoimesta mielestään ja kiinnostuksestaan yliluonnolliseen. Tohtori Lehto otti Ellan kertomuksen vakavasti ja päätti tutkia asiaa tarkemmin.
He alkoivat tutkia sairaalan vanhoja arkistoja ja huomasivat, että mysteerikuolemat eivät olleet uusi ilmiö. Samankaltaisia tapauksia oli sattunut vuosikymmeniä sitten, mutta ne oli unohdettu ajan myötä. Jokaisessa tapauksessa oli mainittu ”varjo”, joka oli nähty ennen potilaan kuolemaa.
Ella ja tohtori Lehto päättivät jatkaa tutkimuksiaan, ja seuraavana yönä he asettivat valvontakamerat strategisiin paikkoihin vanhassa siivessä. Kun he tarkistivat nauhoituksia, he eivät voineet uskoa silmiään. Yhdessä videossa näkyi tumma, hahmotteleva varjo, joka liikkui huoneesta toiseen, kunnes se katosi ilmaan.
Vaikka varjon alkuperä jäi mysteeriksi, Ella ja tohtori Lehto onnistuivat vakuuttamaan sairaalan johdon ryhtymään toimiin. Vanha siipi suljettiin, ja mysteerikuolemat lakkasivat. Mutta sairaalan käytävillä liikkui yhä kuiskauksia öisestä varjosta, joka odotti oikeaa hetkeä palatakseen.
Ella tiesi, että jotkut mysteerit jäisivät ikuisesti ratkaisemattomiksi, mutta hän oli oppinut, että joskus riittää, kun uskaltaa katsoa pimeyteen ja kohdata tuntematon.