Piia työskenteli sairaanhoitajana suuressa keskussairaalassa. Hän oli aina ollut tarkka ja huolellinen työssään, ja hänelle potilaiden hyvinvointi ja turvallisuus olivat etusijalla. Eräänä päivänä, kun hän tarkisti lääkekirjauksia osastolla, hän huomasi jotakin omituista. Kirjauksissa oli outoja epäjohdonmukaisuuksia, ja lääkkeitä näytti olevan annettu enemmän kuin mitä lääkärit olivat määränneet.
Piia päätti tutkia asiaa tarkemmin. Hän vietti seuraavat päivät käymällä läpi useiden potilaiden lääketietoja ja vertaamalla niitä alkuperäisiin lääkeresepteihin. Mitä enemmän hän tutki, sitä selvemmäksi kävi, että joku osastolla oli tehnyt tahallisia virheitä lääkekirjauksissa. Tämä oli vakavaa, sillä väärät annostukset voivat vaarantaa potilaiden terveyden.
Piia tiesi, että hänen täytyisi ilmoittaa havainnoistaan eteenpäin, mutta hän halusi olla täysin varma ennen kuin ryhtyi toimenpiteisiin. Hän keskusteli asiasta luottamuksellisesti vanhemman kollegansa kanssa, joka oli tunnettu rehellisyydestään ja oikeudenmukaisuudestaan. Kollegan tuki ja neuvot auttoivat Piiaa päättämään, että hänen oli tehtävä ilmoitus sairaalan johdolle.
Piia laati yksityiskohtaisen raportin havainnoistaan ja esitti sen osaston johtajalle. Johtaja oli järkyttynyt kuulemastaan ja lupasi aloittaa välittömästi tutkinnan. Piian toiminta käynnisti laajemman sisäisen selvityksen, joka paljasti, että yksi työntekijä oli pitkään manipuloitunut lääkekirjauksia saadakseen itselleen ylimääräisiä lääkkeitä.
Kiitos Piian tarkkaavaisuuden ja rohkeuden, petos saatiin paljastettua ennen kuin siitä koitui vakavaa haittaa potilaille. Sairaala otti tapauksen vakavasti ja ryhtyi toimenpiteisiin varmistaakseen, että vastaavaa ei tapahtuisi enää tulevaisuudessa. Piiaa kiitettiin hänen ammattitaidostaan ja vastuullisuudestaan, ja hän jatkoi työtään entistäkin päättäväisemmin, varmistaakseen potilaiden turvallisuuden.