Kaukana kaupungin keskustasta sijaitsi vanha sairaala, jonka maineesta liikkui monenlaisia huhuja. Sairaalan kolmannessa kerroksessa, pitkän käytävän päässä, oli osasto, josta harva tiesi. Sitä kutsuttiin salaiseksi osastoksi, ja siellä työskenteli vain pieni joukko valittuja lääkäreitä ja hoitajia. Osaston ovet pysyivät aina lukittuina, eikä sinne ollut pääsyä ilman erityistä lupaa.
Eräänä syksyisenä iltana sairaalaan tuotiin mies, joka oli löydetty tajuttomana kaupungin puistosta. Häntä ei tunnistettu, eikä kukaan tullut kysymään hänen peräänsä. Mies vietiin salaiselle osastolle, jossa häntä alettiin tutkia tarkemmin. Lääkärit huomasivat pian, että potilaalla oli harvinainen sairaus, jota ei ollut aiemmin tavattu.
Osaston johtava lääkäri, tohtori Lehtinen, oli erityisen kiinnostunut potilaan tilasta. Hän vietti tuntikausia tutkimalla miehen sairaushistoriaa ja etsimällä vihjeitä, jotka voisivat auttaa häntä ymmärtämään tämän kummallisen sairauden alkuperää. Tohtori Lehtinen huomasi myös, että potilaalla oli tatuointi, joka esitti outoa symbolia – symbolia, jota hän ei ollut koskaan aiemmin nähnyt.
Päivä päivältä potilaan tila heikkeni. Hoitajat tekivät kaikkensa hänen hyväkseen, mutta mikään ei näyttänyt auttavan. Tohtori Lehtinen, joka oli nyt jo henkilökohtaisesti kiintynyt potilaaseen, päätti ottaa riskin ja kokeilla uutta, kokeellista hoitomenetelmää. Hän tiesi, että se voisi olla potilaan ainoa mahdollisuus.
Kokeellinen hoito aloitettiin, ja alku oli lupaava. Potilas alkoi osoittaa merkkejä toipumisesta, ja tohtori Lehtinen tunsi toiveikkuutta. Kuitenkin eräänä yönä, kun salainen osasto oli hiljainen ja vain muutama hoitaja oli paikalla, potilas katosi. Hänen vuoteensa oli tyhjä, ja ainoa jälki hänestä oli tuo mystinen tatuointi, joka oli jäänyt piirrettynä sairaalan pöydälle.
Kadonnut potilas jäi arvoitukseksi, ja hänen kohtalonsa puhutti sairaalan henkilökuntaa vielä vuosia. Vaikka tohtori Lehtinen ja hänen tiiminsä yrittivät parhaansa, he eivät koskaan saaneet selville, kuka potilas oli ja miksi hän oli päätynyt sairaalaan. Salaisen osaston tarina jäi elämään, ja se muistutti aina siitä, että joskus kohtalo voi olla arvaamattomampi kuin osaisimme kuvitellakaan.