Olipa kerran pieni ja rauhallinen kylä Suomessa, jossa sijaitsi vanha ja arvostettu hoitokoti. Hoitokodissa työskenteli joukko omistautuneita hoitajia, jotka huolehtivat asukkaista rakkaudella ja ammattitaidolla. Yksi heistä oli nuori yöhoitaja nimeltään Leena, joka oli juuri aloittanut työnsä.
Leena oli ahkera ja tunnollinen, mutta toisinaan häntä vaivasi epävarmuus ja kokemattomuus. Eräänä yönä, kun tähdet loistivat kirkkaasti taivaalla ja kylä nukkui rauhallisesti, Leena sai tehtäväkseen jakaa iltalääkkeet potilaille, kuten joka ilta. Hän tarkisti lääkekaapin ja alkoi valmistella annoksia, kunnes huomasi yhden lääkepaketin olevan erikoisen näköinen.
Pakkaus oli samanlainen kuin muutkin, mutta sen etiketissä oli pieni virhe, jota Leena ei heti huomannut. Hän jatkoi lääkkeiden jakoa ajatellen, että kaikki oli kunnossa. Kun Leena tuli vanhan rouva Kallion huoneeseen, hän antoi tälle lääkkeet hymyillen ja toivotti hyvää yötä.
Seuraavana aamuna hoitokodissa vallitsi paniikki. Rouva Kallio ei ollut herännyt, ja muutama muukin potilas valitteli huonovointisuutta. Tilanne oli vakava, ja hoitokodin lääkäri kutsuttiin kiireesti paikalle. Tutkittuaan potilaita lääkäri huomasi, että he olivat saaneet väärät lääkkeet yön aikana.
Leena oli kauhuissaan tajutessaan virheensä. Hän oli vahingossa antanut potilaille lääkkeitä, jotka oli tarkoitettu täysin eri tarkoitukseen. Hoitokodin henkilökunta teki kaikkensa pelastaakseen potilaat, ja onneksi suurin osa heistä toipui muutamassa päivässä. Rouva Kallion tila oli kuitenkin vakavampi, ja hänet jouduttiin siirtämään sairaalaan.
Tapahtuneen jälkeen Leena oli murtunut ja syyllisyydentuntoinen. Hän ei voinut uskoa, että oli tehnyt niin vakavan virheen. Hoitokodin johtaja puhui Leenalle lempeästi ja muistutti, että virheitä sattuu kaikille, mutta niistä on tärkeää oppia. Leena päätti, että hän haluaisi oppia virheestään ja tulla entistä tarkemmaksi hoitajaksi.
Rouva Kallio toipui lopulta sairaalassa, ja hänelle kerrottiin, mitä oli tapahtunut. Yllättäen hän ei syyttänyt Leenaa, vaan kiitti tätä siitä, että tämä oli ollut rohkea ja myöntänyt virheensä. Rouva Kallio ja Leena ystävystyivät, ja tapaus opetti koko hoitokodin henkilökunnalle tärkeitä läksyjä tarkkuudesta ja inhimillisyydestä.
Sen jälkeen hoitokodissa otettiin käyttöön uusia käytäntöjä, jotka varmistivat, ettei vastaavaa virhettä tapahtuisi enää koskaan. Leenasta tuli lopulta yksi arvostetuimmista hoitajista, ja hän oppi, että virheet voivat opettaa meille enemmän kuin onnistumiset.