Sairaalan käytävillä kaikui hiljainen jännitys. Potilaat nukkuivat rauhallisesti huoneissaan, ja hoitajat liukuivat äänettömästi huoneesta toiseen tarkistaen, että kaikki oli kunnossa. Kuitenkin tämän rauhallisuuden alla piili pelottava uhka, josta kukaan ei ollut tietoinen.
Viimeisten viikkojen aikana sairaalassa oli tapahtunut kummallisia tapauksia. Useat potilaat olivat kärsineet äkillisistä, selittämättömistä oireista, jotka olivat vieneet heidät kriittiseen tilaan. Lääkärit olivat ymmällään, sillä oireet eivät vastanneet mitään tunnettua sairautta tai infektiota. Oli kuin joku olisi tahallaan aiheuttanut nämä tapaukset, mutta se tuntui mahdottomalta ajatukselta.
Kunnes eräänä yönä, sairaalan yövartija, Marko, huomasi jotain epäilyttävää. Hän käveli rutiinikierroksellaan, kun näki varjon liukuvan käytävän poikki. Varjo ei ollut kenenkään henkilökunnan jäsenen – siitä hän oli varma. Uteliaisuus voitti pelon, ja Marko päätti seurata sitä.
Varjo johdatti hänet varastoalueelle, jossa lääkkeitä ja muita hoitotarvikkeita säilytettiin. Marko piiloutui nurkan taakse ja kurkisti varovasti. Hän näki hahmon, joka näytti sekoittavan jotain käsittämätöntä pieneen injektiopulloon. Hahmolla oli yllään sairaalan henkilökunnan vaatteet, mutta Marko ei tunnistanut tätä henkilöä.
Äkkiä hahmo kääntyi ja melkein huomasi Markon, joka vetäytyi nopeasti takaisin piiloon. Sydän pamppaillen Marko tajusi, että hänen oli toimittava nopeasti. Hän hiipi hiljaa takaisin toimistolle ja soitti sairaalan turvallisuuspäällikölle, joka lupasi tulla heti paikalle.
Turvallisuuspäällikkö saapui muutaman minuutin päästä, ja yhdessä he palasivat varastoalueelle. Hahmo oli yhä siellä, keskittyneenä työhönsä. Turvallisuuspäällikkö astui esiin ja kysyi tiukasti: ”Mitä sinä teet täällä?”
Hahmo hätkähti ja yritti paeta, mutta Marko ja turvallisuuspäällikkö tarttuivat häneen. Kun he riisuivat hahmon kasvoilla olleen maskin, he tunnistivat hänet sairaalan farmaseutiksi, joka oli toiminut talossa vuosia.
Kävi ilmi, että farmaseutti oli salaa kokeillut uutta kemikaalia, jonka oli kehittänyt itse. Hän oli toivonut saavuttavansa läpimurron lääketieteen alalla, mutta ollut valmis vaarantamaan potilaiden hengen saavuttaakseen kunnian. Hänen motiivinsa oli epätoivoisesti haettu kunnia ja tunnustus.
Farmaseutti vietiin poliisin huostaan, ja sairaalassa aloitettiin laajat turvallisuustoimet, jotta vastaavaa ei voisi tapahtua uudelleen. Marko sai ansaitut kiitokset rohkeudestaan, ja sairaalan henkilökunta palasi työhönsä, tietoisena siitä, kuinka tärkeää oli pysyä valppaana ja huolehtia paitsi potilaiden, myös toistensa turvallisuudesta.