Sairaalan käytävät olivat hiljaisia, ainoastaan vaimea piippaus kuului monitorista. Helsingissä sijaitseva vanha sairaala kantoi mukanaan historian painolastia, ja monet työntekijät uskoivat sen olevan kummitusten asuttama. Mutta todellinen kauhu oli vasta alkamassa.
Nuori sairaanhoitaja nimeltä Laura oli juuri aloittanut työvuoronsa yöosastolla. Hän oli tottunut pitkien öiden rauhallisuuteen, mutta tällä kertaa ilmassa oli jotain omituista. Osaston valot välkkyivät satunnaisesti, ja kummallinen kylmyys leijaili ilmassa.
Laura huomasi pian, että yksi potilas, vanha herra Virtanen, oli poissa. Hänen sänkynsä oli tyhjä, ja sairaalan vanha, natiseva ikkuna oli auki. Lauran sydän alkoi hakata nopeammin. Hän tiesi, että herra Virtanen ei olisi kyennyt avaamaan ikkunaa itse.
Käytävällä Laura kohtasi toisen hoitajan, Eeron, joka oli ollut sairaalassa jo vuosia. ”Oletko nähnyt herra Virtasta?” Laura kysyi. Eero katsoi häntä jännitys kasvoillaan. ”Ei, mutta olen kuullut outoja ääniä kellarista,” hän vastasi hiljaa.
Päätettyään selvittää asian, Laura ja Eero lähtivät yhdessä tutkimaan sairaalan hämärää kellaria. Portaiden askelmat narisivat heidän allaan, ja kellarin pimeys tuntui nielevän heidät. Heidän taskulamppujensa valokeilat tanssivat seinillä, paljastaen vanhoja sairaalatarvikkeita ja pölyisiä hyllyjä.
Kellarin perällä oli ovi, jota Laura ei ollut ennen huomannut. Ovi oli raollaan, ja sen takaa kuului kuiskauksia. Laura ja Eero vaihtoivat katseita, ja Laura työnsi oven varovasti auki. Sisällä oli pieni huone, ja sen keskellä makasi herra Virtanen elottomana.
Huoneen nurkassa seisoi sairaalan vanhin hoitaja, rouva Kallio, kädessään vanha päiväkirja. ”Miksi teit tämän?” Laura kysyi järkyttyneenä. Rouva Kallio käänsi katseensa hitaasti. Hän kertoi salaisuuden, joka oli piinannut häntä vuosikymmeniä – menneisyydessä tapahtuneen hoitovirheen, joka oli johtanut potilaan kuolemaan. Herra Virtanen oli ollut ainoa eloonjäänyt todistaja.
Laura ja Eero soittivat poliisille, ja rouva Kallio vietiin pois. Sairaalan arvoitus oli ratkennut, mutta sen seinät kantoivat yhä menneisyyden varjoja. Laura tiesi, että hän ei koskaan unohtaisi tuota yötä, jolloin sairaalan piinaava arvoitus paljastui.