Sairaalan salaperäinen kuolemantapaus
Oli synkkä ja myrskyinen yö, kun Malmin sairaalan käytävillä kaikui hiljainen kuiskinta. Sairaalan henkilökunta oli tottunut yöllisiin ääniin, mutta tämä kuiskaus oli erilainen. Se tuntui tulevan suoraan seinistä ja kantautui kaikkien korviin kuin varoitus.
Yövuorossa ollut sairaanhoitaja, Laura, tunsi kylmien väreiden kulkevan selkäpiitään pitkin. Hän oli työskennellyt sairaalassa jo vuosia, mutta tällaisia tuntemuksia hän ei ollut ennen kokenut. Laura oli aina ollut epäileväinen yliluonnollisten asioiden suhteen, mutta yön tapahtumat saivat hänet kyseenalaistamaan uskomuksensa.
Kun Laura kulki pitkin käytäviä tarkistaakseen potilaita, hän huomasi yhden huoneen oven olevan raollaan. Se oli huone numero 13, josta huhuttiin paljon. Potilaat olivat usein valittaneet oudoista tuntemuksista juuri tässä huoneessa, mutta mitään konkreettista ei ollut koskaan todistettu. Laura astui sisään huoneeseen, ja hänen silmänsä osuivat heti sängyssä makaavaan potilaaseen.
Potilas, rouva Salonen, oli ollut sairaalassa muutaman päivän ajan toipumassa leikkauksesta. Hän oli vanha nainen, täynnä elämänkokemusta ja tarinoita. Mutta nyt hän makasi hiljaa, liikkumattomana, ja huoneessa vallitsi epätavallinen hiljaisuus.
Laura astui lähemmäs ja huomasi, että rouva Salosen rannekello oli pysähtynyt juuri keskiyöllä. Se oli outoa, mutta vielä oudompaa oli se, että huoneen lämpötila tuntui laskevan joka hetki. Laura tunsi paniikin hiipivän mieleensä. Hän kosketti rouva Salosen kättä ja tunsi sen kylmyyden. Nainen oli menehtynyt, mutta mikään ei viitannut luonnolliseen kuolemaan.
Laura kutsui paikalle lääkärin, ja pian koko sairaala oli jalkeilla. Lääkäri tutki rouva Salosen, mutta ei löytänyt mitään selitystä äkilliselle kuolemalle. Hänen katseensa kohtasi Lauran, ja molemmat tiesivät, että jotain selittämätöntä oli tapahtunut.
Seuraavina päivinä sairaalan käytävillä liikkui monia tarinoita. Jotkut väittivät, että rouva Salosen henki kummitteli edelleen huoneessa numero 13. Toiset uskoivat, että kyseessä oli vain harvinainen lääketieteellinen mysteeri. Laura oli kuitenkin varma, että tuona yönä hän oli todistanut jotain yliluonnollista.
Huone numero 13 suljettiin tutkimusten ajaksi, ja sairaalan henkilökunta palasi normaaleihin tehtäviinsä. Mutta Lauran mielessä tapahtumat jäivät elämään, muistuttaen häntä siitä, että maailmassa on yhä asioita, joita emme voi täysin ymmärtää.