**Sairaalasalaisuus: Kuka myrkytti lääkärin?**
Oli synkkä ja sateinen ilta, kun Helsingin keskussairaalan käytävillä kuiskittiin pelottavasta tapahtumasta. Sairaalan arvostettu sisätautilääkäri, tohtori Anna Lehtinen, oli löydetty tajuttomana toimistostaan. Hänen ympärillään leijui outo, kemiallinen tuoksu, joka viittasi myrkytykseen.
Kun sairaalan henkilökunta kiirehti paikalle, Annan kollega, nuori ja kunnianhimoinen lääkäri Mikael Virtanen, oli ensimmäisenä paikalla. Hän kutsui nopeasti apua ja yritti elvyttää Annaa, mutta tilanne vaikutti vakavalta. Ambulanssi vei hänet nopeasti teho-osastolle, missä lääkärit taistelivat hänen henkensä puolesta.
Poliisi saapui pian paikalle aloittaakseen tutkimukset. Rikoskomisario Tiina Nieminen oli kokenut tutkija, joka tunnettiin periksiantamattomasta luonteestaan. Hän tiesi, että jokainen hetki oli tärkeä, ja aloitti kuulustelut henkilökunnan kanssa.
”Onko tohtori Lehtisellä ollut vihamiehiä?” komisario Nieminen kysyi Mikaelilta.
”Ei minun tietääkseni”, Mikael vastasi mietteliäänä. ”Hän on aina ollut pidetty ja arvostettu kollega.”
Käytävällä hoitajat kuiskivat keskenään. Jotkut mainitsivat Annan ja Mikaelin välisen kilpailun, mutta se oli aina vaikuttanut ystävällismieliseltä. Toiset epäilivät ulkopuolista tekijää, ehkä potilasta, joka oli ollut tyytymätön diagnoosiin.
Komisario Nieminen tarkasti Annan toimiston. Hänen katseensa kiinnittyi puoliksi juotuun kahvikuppiin. Laboratoriotulokset vahvistivat hänen epäilynsä – kahvissa oli myrkyllistä ainetta.
Sairaalan turvakamerat paljastivat yllättävän käänteen. Nauhalla näkyi, kuinka eräs sairaalan siivooja, Pekka, oli käynyt Annan toimistossa juuri ennen kuin hän oli löydetty. Poliisi kutsui hänet kuulusteluun.
Pekka myönsi olleensa toimistossa, mutta kielsi syyllisyytensä. Hän kertoi nähneensä, kuinka tuntematon henkilö oli jättänyt paketin Annan pöydälle, mutta ei osannut kuvailla henkilöä tarkemmin.
Komisario Nieminen päätti tarkistaa kaikki sairaalan viimeaikaiset vierailijat. Lopulta he löysivät merkinnän miehestä, joka oli vieraillut sairaalassa valenimellä. Hänellä oli rikostausta ja motiivina vanha kauna Annaa vastaan.
Päivien kuluttua Anna heräsi sairaalassa tietämättömänä tapahtuneesta. Poliisi oli onnistunut vangitsemaan syyllisen, ja sairaalan käytävillä vallitsi jälleen rauha. Koko henkilökunta oli helpottunut, mutta myös varuillaan – sairaalan salaisuudet eivät olleet koskaan täysin selvillä.