Sairaanhoitaja Anna työskenteli pienessä, mutta arvostetussa sairaalassa Suomen maaseudulla. Hän oli omistautunut työlleen ja tunnettu tarkkuudestaan sekä empaattisesta suhtautumisestaan potilaisiin. Eräänä iltana, kun sairaalan käytävät olivat hiljaiset ja valot himmeät, Anna oli jäänyt ylitöihin viimeistelemään päivittäisiä tehtäviään.
Kävellessään kohti lääkärinhuonetta hakemaan unohtunutta asiakirjaa, hän kuuli vaimeaa keskustelua seinän takaa. Hän tunnisti toisen äänen kuuluvan tohtori Haamulle, sairaalan karismaattiselle, mutta salamyhkäiselle johtavalle lääkärille. Toinen ääni oli tuntematon, kova ja vaativa.
Anna pysähtyi kuuntelemaan, kun tohtori Haamu puhui matalalla äänellä: ”Se ei saa jäädä kiinni. Muuten kaikki, mitä olen rakentanut, romahtaa.” Tuntematon ääni vastasi kylmästi: ”Sinun on varmistettava, että kaikki sujuu suunnitelmien mukaan. Perintösi on vaarassa.”
Kylmät väreet kulkivat Annan selkärankaa pitkin. Hän tiesi, että kyseessä oli jotain vakavaa, mutta hän ei ollut varma, mitä. Hän päätti, että hänen oli selvitettävä totuus, sillä potilaiden turvallisuus oli vaarassa.
Seuraavien viikkojen aikana Anna alkoi kerätä tietoja tohtori Haamusta. Hän oppi, että tohtori oli perinyt sairaalan isältään, joka oli ollut tunnettu lääkäri ja filantrooppi. Kuitenkin, mitä syvemmälle Anna kaivoi, sitä enemmän hän löysi epäilyttäviä kuolemantapauksia ja kadonneita potilastietoja.
Eräänä iltana, kun Anna oli jäänyt jälleen ylitöihin, hän löysi sairaalan arkistosta vanhan, pölyisen kirjekuoren. Se sisälsi kirjeitä ja asiakirjoja, jotka paljastivat tohtori Haamun isän salaisen tutkimuksen vaarallisista lääketieteellisistä kokeista, joita hän oli suorittanut potilailla ilman heidän suostumustaan. Nämä kokeet olivat johtaneet useisiin kuolemiin, mutta ne oli peitelty tehokkaasti.
Anna ymmärsi, että tohtori Haamu oli jatkanut isänsä perintöä ja tehnyt salaa kokeita potilailla, mikä johti heidän outoihin kuolemiinsa. Hänen täytyi toimia nopeasti, ennen kuin lisää ihmisiä joutuisi vaaraan.
Hän otti yhteyttä poliisiin ja luovutti kaikki todisteet, jotka oli kerännyt. Poliisi aloitti tutkimuksen, ja pian tohtori Haamu pidätettiin. Sairaalassa tehtiin perusteellinen tarkastus, ja Annan ansiosta potilaiden turvallisuus voitiin jälleen taata.
Anna oli surullinen siitä, mitä oli tapahtunut, mutta hän tiesi tehneensä oikein. Hän oli suojellut potilaita ja paljastanut tohtori Haamun murhaavan perinnön. Hänen rohkeutensa ja päättäväisyytensä olivat pelastaneet monia ihmishenkiä, ja siitä lähtien hänet tunnettiin sankarina sairaalassa ja sen ulkopuolella.