Oli synkkä ja myrskyinen ilta, kun Helena istui vanhan huvilan ullakolla. Hän oli viettänyt päivänsä siivoten ja järjestellen edesmenneen isoäitinsä jäämistöä. Huvila oli ollut suvun omistuksessa jo useiden sukupolvien ajan, ja se kätki sisäänsä monia tarinoita ja salaisuuksia.
Ullakolla leijaili pölyn ja vanhan paperin tuoksu, ja Helena oli juuri avaamassa viimeistä vanhaa matka-arkkua, kun hän huomasi sen pohjalla pienen, kellastuneen kirjekuoren. Kirje oli sinetöity punaisella vahalla, ja siinä oli vain nimikirjaimet ”M.K.”
Uteliain sormin Helena avasi kuoren ja veti esiin käsinkirjoitetun kirjeen. Kirjeen teksti oli vanhalla, kauniilla käsialalla kirjoitettu, ja osa sanoista oli jo haalistunut ajan saatossa. Helena alkoi lukea:
”Rakkaani, jos luet tämän, tarkoittaa se, että totuus on vihdoin paljastettava. Menneisyys on ollut raskas kantaa, ja salaisuudet, joita olen pitänyt, ovat painaneet sydäntäni vuosikymmenien ajan…”
Kirje jatkui kertomalla tarinan kielletyistä suhteista, kadonneista aarteista ja vanhoista kaunoista, jotka olivat repineet perheen erilleen sukupolvia sitten. Helena luki lumoutuneena, ja hänen mieleensä piirtyi kuva menneisyyden tapahtumista, jotka olivat jääneet unholaan. Kirjeen lopussa oli kehotus:
”Löydät vastaukset perheemme vanhasta kartanosta, erään tammen juurelta. Siellä totuus odottaa paljastumistaan.”
Helena tunsi sydämensä hakkaavan jännityksestä. Hän tiesi, että hänen oli seurattava kirjeen johtolankoja ja selvitettävä, mitä salaperäinen menneisyys piti sisällään. Niinpä hän päätti, että heti aamun koittaessa hän lähtisi etsimään tammea ja sen kätkemiä salaisuuksia.
Seuraavana aamuna, auringon ensimmäisten säteiden valossa, Helena suuntasi kohti perheen vanhaa kartanoa. Tammen juurella hän löysi vanhan, maahan kätketyn metallilaatikon. Laatikon sisältä paljastui vanhoja valokuvia, kirjeitä ja päiväkirjoja, jotka kertoivat menneisyyden tarinaa. Helena ymmärsi nyt, että hänen isoäitinsä oli kantanut mukanaan salaisuutta, joka oli vaikuttanut koko suvun elämään.
Palatessaan kotiin, Helena tunsi kiitollisuutta siitä, että oli saanut mahdollisuuden selvittää menneisyyden mysteerit ja antaa niiden vihdoin raueta. Salaperäinen kirje oli tuonut mukanaan menneisyyden salaisuudet ja auttanut Helenaa ymmärtämään omaa historiaansa syvemmin kuin koskaan ennen.