Helsingin keskustassa sijaitseva sairaala oli tavallisena syysaamuna täynnä kiireisiä lääkäreitä ja hoitajia, jotka liikkuivat ripeästi käytävillä. Koko rakennuksessa vallitsi hiljainen, mutta tehokas tunnelma. Kukaan ei olisi uskonut, että juuri tänään tapahtuisi jotain, mikä järkyttäisi koko sairaalan rauhallista arkea.
Kello oli hieman yli kahdeksan aamulla, kun eräs sairaanhoitaja löysi potilashuoneesta vanhan miehen, joka ei enää vastannut. Huoneen valot paloivat kirkkaasti, ja ikkunasta tulviva aamuaurinko valaisi sängyssä makaavan potilaan kasvot. Mies oli ollut sairaalassa jo useita viikkoja, toipumassa sydänleikkauksesta. Hän oli ollut hyvää vauhtia paranemassa, ja hänen perheensä oli odottanut innolla hänen kotiinpaluutaan.
Lääkäri saapui nopeasti paikalle ja yritti elvyttää potilasta, mutta kaikki yritykset olivat turhia. Mies oli menehtynyt. Tämä oli järkytys kaikille, sillä mikään ei ollut viitannut siihen, että hänen tilansa voisi äkisti huonontua. Lääkärin mukaan kaikki oli ollut kunnossa vain muutamaa tuntia aiemmin.
Sairaalan johto päätti tutkia tapauksen perin pohjin. He alkoivat käydä läpi potilaan lääketieteellisiä tietoja, keskustelivat henkilökunnan kanssa ja tarkastivat valvontakameran tallenteita. Mitä enemmän he etsivät, sitä enemmän he törmäsivät kummallisiin yksityiskohtiin.
Kävi ilmi, että mies oli saanut yllättävän vierailijan yöllä. Valvontakameran kuvassa näkyi hahmo, joka astui huoneeseen myöhään illalla. Kuvan laatu oli heikko, eikä hahmoa voitu tunnistaa, mutta oli selvää, ettei kyseessä ollut kukaan sairaalan henkilökunnasta tai potilaan perheenjäsenistä. Tämä herätti epäilykset siitä, että kyseessä saattaisi olla rikos.
Poliisi kutsuttiin paikalle, ja tutkimukset aloitettiin välittömästi. He haastattelivat henkilökuntaa ja potilaan omaisia, mutta kukaan ei tiennyt mitään kyseisestä vierailijasta. Tutkimukset paljastivat myös, että miehen lääkepulloista puuttui pieni määrä lääkettä, mikä herätti lisää kysymyksiä.
Päivät kuluivat, ja sairaalan henkilökunta työskenteli yhdessä poliisin kanssa yrittäen selvittää, mitä oikein oli tapahtunut. Lopulta paljastui, että tuntematon vierailija oli entinen sairaanhoitaja, joka oli menettänyt työnsä vuosia sitten epäilyttävän käytöksen vuoksi. Hän oli onnistunut livahtamaan sairaalaan ja antanut potilaalle väärän lääkkeen.
Koko tapaus järkytti sairaalan henkilökuntaa ja potilaita. Johtopäätöksenä oli, että turvallisuustoimia oli tiukennettava, jotta vastaavaa ei tapahtuisi uudelleen. Vaikka tapaus saatiin lopulta selvitettyä, se jätti jälkensä sairaalan henkilökuntaan ja potilaisiin, jotka muistivat pitkään tämän salaperäisen kuolemantapauksen.