Kaukana pohjoisessa, siellä missä metsät olivat ikivihreitä ja sumu leijaili kuin keiju tanssien puiden lomassa, sijaitsi pieni kylä nimeltä Havukylä. Kyläläiset elivät rauhallista elämää, mutta metsän reunalla kiersi aina salaperäisiä tarinoita. Kerrottiin, että metsää vartioi omituinen metsänvartija, joka harvoin näyttäytyi ihmisille.
Eräänä päivänä nuori poika nimeltä Eero löysi vanhan, rypistyneen kartan isoisänsä ullakolta. Kartta oli täynnä outoja merkintöjä ja vanhoja salakirjoituksia. Eero oli utelias ja innostui heti ajatuksesta, että kartta voisi johtaa hänet suureen seikkailuun.
Kun ilta saapui ja kuu kiipesi taivaalle, Eero päätti lähteä metsään tutkimaan karttaa. Hän kulki polkua pitkin, jonka kartta osoitti, ja pian hän saapui paikkaan, jota ei ollut aiemmin nähnyt. Metsä oli tiheä ja hiljainen, mutta Eero saattoi tuntea jonkinlaisen läsnäolon ympärillään.
Äkkiä, puiden takaa ilmestyi hahmo. Se oli vanha mies, jolla oli pitkät, hopeiset hiukset ja viisaat silmät. Hän oli metsänvartija, josta kyläläiset olivat puhuneet. Metsänvartija hymyili lempeästi ja viittasi Eeron seuraamaan häntä syvemmälle metsään.
”Karttasi on harvinainen”, metsänvartija sanoi matalalla äänellä. ”Se johtaa paikkaan, jota moni on etsinyt, mutta harva on löytänyt. Sinun on oltava rohkea ja kuunneltava metsän ääniä.”
Eero seurasi metsänvartijaa mutkittelevia polkuja pitkin. He saapuivat pian suurelle aukiolle, jossa seisoi ikivanha kivipaasi. Kivessä oli kaiverruksia, jotka muistuttivat kartan merkintöjä. Metsänvartija ojensi Eerolle pienen avaimen.
”Tämä avain avaa kivipaaden salaisuudet. Se, mitä löydät, on tarkoitettu vain sinulle”, hän sanoi ja katosi sitten hämärään metsään.
Eero otti avaimen ja asetti sen kivipaaden pieneen reikään. Kivi liukui syrjään paljastaen piilotetun kammion. Sisältä hän löysi ikivanhan rullatun pergamentin, jossa kerrottiin metsän ja kylän historiasta sekä unohdetusta aarteesta, joka voisi tuoda rauhaa ja vaurautta kylälle.
Eero palasi kotiin aarteensa kanssa ja jakoi sen tiedot kyläläisten kanssa. Kylä kukoisti uudelleen, ja Eerosta tuli sankari. Mutta hän tiesi, että kaikkein suurin aarre oli hänen kokemansa seikkailu ja salaperäinen metsänvartija, joka oli johdattanut hänet oikealle tielle.