Kaukana avomerellä, pohjoisten tuulien syleilyssä, sijaitsi salaperäinen saari nimeltä Kohtalosaari. Tämä saari oli kuin usvan peittämä helmi, jota harva oli koskaan nähnyt, ja vielä harvempi päässyt tutkimaan. Tarinat kertoivat, että saari oli elävä, hengittävä olento, joka muutti niiden ihmisten kohtaloita, jotka sen rannoille eksyivät.
Eräänä päivänä, nuori merimies nimeltä Elias purjehti kohti tuntematonta, etsien seikkailuja ja vastauksia elämän suuriin kysymyksiin. Hän oli kuullut vanhoilta kalastajilta tarinoita saaresta, joka toteutti unelmat mutta vaati vastineeksi jotain kallisarvoista. Uteliaisuus ja jännitys täyttivät hänen mielensä, kun hän ohjasi pientä purttaan kohti horisontissa häämöttävää varjoa.
Kun Elias saapui saarelle, hänet vastaanotti sen vihreä vehreys ja lumoavat äänet, jotka kuiskivat tuulessa. Saari tuntui elävän omaa elämäänsä, sillä sen puut humisivat ja aallot löivät rytmikkäästi rantakiviä vasten. Elias tunsi sydämessään, että tämä paikka oli erilainen kuin mikään muu, ja että hänen elämänsä tulisi muuttumaan täällä.
Kävellessään saaren halki Elias kohtasi vanhan miehen, joka istui rannan tuntumassa. Mies esittäytyi saaren vartijana ja kertoi, että jokainen saarelle saapuva sai tilaisuuden nähdä tulevaisuutensa ja tehdä valintoja, jotka muuttaisivat heidän kohtaloaan. Kuitenkin, saari vaati aina jotain vastineeksi – muiston, toiveen tai pelon.
Elias mietti pitkään, mitä hän olisi valmis antamaan. Hän tiesi, että hänen unelmansa oli löytää elämän tarkoitus ja rakkaus, joka kestäisi ajan koettelemukset. Lopulta hän päätti uhrata pelkonsa – pelon epäonnistua ja jäädä yksin.
Kun hän teki päätöksensä, saari tuntui hengittävän syvään, ja yhtäkkiä maisema hänen ympärillään muuttui. Hän näki vilauksia tulevaisuudestaan – kohtaamisia, jotka veisivät hänet kauas kotikylästään, ystäviä, jotka tukisivat häntä, ja naisen, jonka kanssa hän jakaisi elämänsä ilot ja surut.
Kun näyt päättyivät, Elias tunsi sydämessään rauhan ja päättäväisyyden. Hän tiesi, että hänen oli aika palata takaisin maailmaan ja kohdata kohtalonsa, oli se sitten millainen tahansa.
Kun Elias jätti saaren taakseen, hän tiesi, ettei koskaan unohtaisi sen salaperäistä kauneutta ja voimaa. Kohtalosaari oli muuttanut hänen elämänsä, mutta hän oli valmis kohtaamaan sen haasteet ja mahdollisuudet uudella rohkeudella ja toivolla.