Kylmä syysilta oli laskeutunut pienen suomalaisen kylän ylle. Taivas oli kirkas ja tähdet kimaltelivat kuin timantit. Kyläläiset olivat vetäytyneet koteihinsa, mutta nuori tyttö nimeltä Aino ei voinut vastustaa yöllisen taivaan kutsua. Hän kietoi lämpimän villatakin ylleen ja lähti kävelemään kohti metsän reunaa.
Aino oli kuullut vanhoilta kyläläisiltä tarinoita metsän takana piilevästä salaperäisestä sateenkaarilähteestä, joka ilmestyi vain kylminä öinä. Kyläläiset sanoivat, että sateenkaari ei ollut vain luonnonilmiö, vaan että se kätki sisäänsä unohdettuja salaisuuksia ja toiveita.
Kun Aino saapui metsän reunalle, hän tunsi kylmän tuulen nipistävän poskiaan. Hän astui varovasti puiden lomassa kulkevalle polulle, joka kiemurteli syvemmälle metsään. Yön hiljaisuus oli rikkumaton, ja hän kuuli vain lehtien havinan jalkojensa alla.
Pian Aino saavutti pienen metsälammikon, jonka pinta oli peilityyni. Hän pysähtyi ja katseli ympärilleen. Yhtäkkiä taivaalle ilmestyi kirkas valokaari, joka hehkui kaikissa sateenkaaren väreissä. Se näytti kuin se olisi laskeutunut suoraan lammikon ylle.
Aino astui lähemmäs ja huomasi, että sateenkaaren alla vesi alkoi väreillä. Hän kumartui ja näki lammikon pinnassa heijastuksen, joka ei ollut hänen omansa. Se oli kuva menneestä ajasta, unohdetusta kylästä ja ihmisistä, jotka olivat eläneet siellä kauan sitten.
Hän ymmärsi, että sateenkaari oli ikkuna menneisyyteen, paikka, jossa unelmat ja muistot säilyivät elävinä. Hänen sydämensä täyttyi lämpimällä tunteella, ja hän tunsi olevansa yhteydessä sukupolviin, jotka olivat tulleet ennen häntä.
Aino vietti yön lammikon äärellä, katsellen näkyjä ja kuunnellen tuulen kuiskauksia. Kun aamu alkoi sarastaa, sateenkaari himmeni vähitellen ja katosi lopulta kokonaan. Mutta Ainon sydämessä säilyi tieto siitä, että sateenkaaren salaisuudet olivat todellisia, ja että menneisyys eli yhä niissä, jotka osasivat katsoa.
Hän palasi kyläänsä tietäen, että oli kokenut jotain ainutlaatuista. Hän kantoi mukanaan salaisuutta, joka yhdisti hänet sukupolvien ketjuun ja antoi voimaa kohdata tulevaisuuden rohkeasti. Sateenkaaren salaisuudet pysyisivät aina hänen sydämessään, kylmänä yönä paljastuneina.