Olipa kerran pieni kylä, joka sijaitsi suuren metsäalueen laidalla. Kylän asukkaat kertoivat tarinoita salaperäisestä taikametsästä, joka sijaitsi syvällä metsän sydämessä. Metsä oli täynnä ihmeitä ja taikuutta, mutta vain harvat ja valitut uskaltautuivat sinne.
Eräänä aurinkoisena aamuna nuori poika nimeltä Eetu päätti, että hän halusi nähdä taikametsän omin silmin. Hän pakkasi reppunsa täyteen eväitä ja vettä, ja lähti matkaan. Eetua jännitti, mutta uteliaisuus voitti pelon.
Kun Eetu astui metsän siimekseen, hän huomasi heti, että jokin oli toisin. Puut olivat korkeampia ja niiden lehdet kimmelsivät auringonvalossa kuin timantit. Metsässä oli hiljaista, mutta hiljaisuuden keskeltä kuului satunnaisesti salaperäisiä ääniä, kuin jokin olisi laulanut kaukana.
Käveltyään pitkän tovin Eetu saapui pienelle aukiolle, jossa kasvoi kauniita, värikkäitä kukkia. Aukion keskellä oli suuri, vanha tammi. Eetu tunsi, että tämä puu oli erityinen. Hän istuutui sen juurelle ja avasi eväänsä.
Kun Eetu söi, hän huomasi, että puun oksilla istui pieni orava, joka katseli häntä uteliaasti. Orava hyppäsi alas ja juoksi Eetun luo. Yllätyksekseen Eetu huomasi, että oravalla oli pieni kultainen avain suussaan. Orava pudotti avaimen Eetun jalkoihin ja katsoi häntä odottavasti.
Eetu nosti avaimen ja tutki sitä. Se oli kauniisti koristeltu, ja siihen oli kaiverrettu outoja merkkejä, joita Eetu ei ymmärtänyt. Samassa hän näki puun juurella pienen, lähes huomaamattoman oven. Eetu asetti avaimen lukkoon ja väänsi varovasti.
Ovi aukeni naristen, ja sen takaa paljastui kapea portaikko, joka johti maan alle. Eetua jännitti, mutta hän tunsi, että hänen oli pakko nähdä, minne portaikko johtaa. Hän laskeutui varovasti alas, ja pian hän huomasi olevansa suuressa luolassa, joka oli täynnä hohtavia kristalleja.
Luolan keskellä oli pieni lampi, jonka vesi oli kirkasta kuin lasi. Eetu kurkisti lampeen ja näki sen pohjassa jotain kiiltelevää. Hän kurotti kätensä veteen ja nosti ylös kauniin, hopeisen medaljongin.
Samassa Eetu kuuli lempeän äänen. ”Olet löytänyt taikametsän sydämen,” ääni sanoi. Eetu katsoi ympärilleen, mutta ei nähnyt ketään. ”Medaljonki on avain metsän salaisuuksiin. Pidä se mukanasi ja palaa tänne aina, kun kaipaat seikkailua ja taikuutta.”
Eetu kiitti ääntä ja tunsi lämpimän tunteen sydämessään. Hän kiipesi takaisin ylös ja sulki oven perässään. Orava oli yhä paikalla ja vilkutti hyvästiksi.
Kun Eetu palasi kylään, hän tunsi olonsa onnelliseksi ja täynnä uusia kokemuksia. Hän tiesi, että taikametsä oli muuttanut häntä, ja että hän voisi palata sinne aina kun haluaisi. Ja niin Eetun satumainen metsäretki salaperäiseen taikametsään jäi hänen sydämeensä ikuisesti.