Sofia oli aina ollut utelias luonteeltaan, ja hänen ystävänsä olivat tottuneet siihen, että hänellä oli tapana penkoa asioita, jotka ehkä oli parempi jättää rauhaan. Kun hän kuuli kylällä huhuttavan tohtori Koskesta ja hänen salaperäisestä menneisyydestään, Sofian mielenkiinto heräsi välittömästi.
Tohtori Koski oli arvostettu lääkäri pienessä kylässä, jossa kaikki tunsivat toisensa. Hän oli aina ystävällinen, mutta hänessä oli jotain salaperäistä, joka sai kyläläiset kohottelemaan kulmiaan. Sofia päätti ottaa asiasta selvää – olihan hänellä aina ollut erityinen kyky huomata asioita, jotka muilta jäivät huomaamatta.
Eräänä iltana Sofia päätti vierailla kirjastossa, joka oli tunnettu vanhoista arkistoistaan. Hän ajatteli, että ehkä sieltä löytyisi jotain tohtori Kosken menneisyydestä. Kun hän selasi vanhoja sanomalehtiä, hän törmäsi artikkeliin, joka herätti hänen huomionsa. Se kertoi onnettomuudesta, joka oli tapahtunut vuosikymmeniä sitten naapurikaupungissa. Yksi onnettomuuden uhreista oli nimeltään Eero Koski.
Sofiaa kylmäsi. Hän tiesi, että tohtori Koski ei ollut aina asunut heidän kylässään, mutta hän ei ollut koskaan kuullut tästä onnettomuudesta. Hän jatkoi tutkimista ja löysi lisää artikkeleita, joissa kerrottiin, että Eero Koski oli ollut lupaava nuori lääkäri, kunnes onnettomuus muutti kaiken. Hänen nimensä oli yhtäkkiä kadonnut uutisista, ja kukaan ei tiennyt, mitä hänelle oli tapahtunut.
Sofia päätti kohdata tohtori Kosken ja kysyä häneltä suoraan. Hän marssi lääkärin vastaanotolle sydän pamppaillen. Tohtori Koski tervehti häntä ystävällisesti, mutta kun Sofia mainitsi Eero Kosken nimen, hänen kasvonsa kalpenivat.
Lopulta, pitkän hiljaisuuden jälkeen, tohtori Koski huokaisi syvään ja kertoi Sofialle totuuden. Eero Koski oli ollut hänen veljensä. Onnettomuuden jälkeen Eero oli kadonnut, ja tohtori Koski oli muuttanut kylään aloittaakseen alusta ja yrittääkseen unohtaa menneisyyden. Hän oli omaksunut uuden identiteetin ja vannonut, ettei kukaan saisi koskaan tietää.
Sofia oli järkyttynyt, mutta hän ymmärsi tohtori Kosken ratkaisun. Hän lupasi pitää salaisuuden itsellään ja poistui vastaanotolta mietteliäänä. Vaikka hän oli paljastanut tohtori Kosken synkän salaisuuden, hän tunsi, että oli tehnyt oikein pitäessään sen kyläläisiltä. Tohtori Koski oli ansainnut uuden alun, ja Sofia päätti kunnioittaa sitä.