Syyskaupungin salaperäinen lyhtyjen yö
Syyskaupungin ilta oli laskeutunut hiljaisena ja viileänä. Puut olivat riisuutuneet lehdistään, ja niiden oksat kurottivat kohti tähtikirkasta taivasta. Kaupunki valmistautui juhlaan, jota oli odotettu koko vuosi: salaperäiseen lyhtyjen yöhön.
Kaupungin asukkaat olivat kokoontuneet torille, joka oli koristeltu tuhansilla erivärisillä lyhdyillä. Ilma oli täynnä jännitystä ja odotusta. Tarun mukaan, kerran vuodessa, kun syksyn yö oli pimeimmillään ja lyhdyt syttyivät, kaupungissa saattoi tapahtua ihmeitä.
Nuori tyttö nimeltä Aino seisoi keskellä väkijoukkoa, silmät suurina ja sydän täynnä toivoa. Hän oli kuullut isoäidiltään tarinoita lyhtyjen yöstä ja siitä, miten valojen loisteessa saattoi nähdä asioita, joita muutoin ei voisi. Ainon toiveena oli löytää kadonnut ystävänsä, pieni kissa nimeltä Sulo, joka oli ollut kateissa jo viikkoja.
Kun kello löi kahdeksan, torilla syttyi ensimmäinen lyhty, ja pian sen jälkeen tuhannet muut seurasivat perässä. Kaupunki kylpi pehmeässä, värikkäässä valossa. Ihmiset huokaisivat ihastuksesta ja alkoivat kulkea lyhtyrivistöjen lomassa, toivoen näkevänsä vilauksen jostain taianomaisesta.
Aino kulki valojen mukana, katse tiiviisti lyhdyissä. Yhtäkkiä hän huomasi pienen varjon vilahtavan erään puun juurella. Hän tunsi sydämensä hypähtävän ja kiirehti lähemmäksi. Siellä, värisevän valon keskellä, istui Sulo, keltaiset silmät loistaen kuin pienet lyhdyt itse.
Kyyneleet kihosivat Ainon silmiin, mutta tällä kertaa ne olivat ilon kyyneleitä. Hän nosti Sulon syliinsä ja tunsi, kuinka pieni kissa kehräsi tyytyväisenä. Ympärillä ihmiset nauttivat lyhtyjen lumosta, mutta Aino tiesi löytäneensä oman ihmeensä.
Koko yön kaupunki tanssi valojen loisteessa, ja jokainen lyhty kertoi omaa tarinaansa. Kun aamu alkoi sarastaa, ihmiset palasivat koteihinsa, sydämissään muistoja, jotka säilyisivät pitkään. Ja Aino, Sulo sylissään, tiesi, että tämä yö olisi aina erityinen.
Syyskaupungin salaperäinen lyhtyjen yö oli jälleen kerran tuonut mukanaan taikaa ja toivoa, ja sen valo loistaisi kaupungissa vielä kauan sen jälkeen, kun viimeinenkin lyhty oli sammunut.