Olipa kerran kaukaisessa pohjoisessa maassa pieni kylä, joka odotti talven saapumista. Kylän asukkaat olivat tottuneet siihen, että talvi toi mukanaan valkean lumipeitteen, joka peitti maan ja loihtii maiseman satumaiseksi. Tänä vuonna talvi kuitenkin viipyi, ja kyläläiset alkoivat huolestua.
Kylän laidalla asui vanha viisas nainen nimeltä Aino. Hänellä oli maine kylän tietäjänä ja hän osasi kertoa tarinoita menneistä ajoista. Eräänä päivänä, kun kyläläiset olivat kokoontuneet Ainon mökin ympärille, hän kertoi heille tarinan taikalinnusta, joka tuo mukanaan talven ensimmäiset lumihiutaleet.
”Taikalintu asustaa korkealla vuorilla, missä lumi ei koskaan sula”, Aino aloitti. ”Kun on aika talven saapua, taikalintu levittää siipensä ja tuo mukanaan ensimmäiset lumihiutaleet. Ilman taikalinnun apua talvi ei voi alkaa.”
Kyläläiset kuuntelivat Ainon tarinaa hiljaisina ja mietteliäinä. He päättivät, että jonkun oli lähdettävä etsimään taikalintua ja pyydettävä sitä tuomaan talvi kylään. Nuori ja rohkea poika nimeltä Lauri ilmoittautui vapaaehtoiseksi.
Lauri pakkasi mukaansa lämpimät vaatteet ja eväitä, ja lähti matkaan kohti korkeita vuoria. Hän matkasi päivät pitkät läpi metsien ja yli jokien, kunnes saavutti vuorten juuren. Siellä hän kohtasi vanhan erakkomiehen, joka oli kuullut Ainon tarinan.
”Sinun on kiivettävä vuoren huipulle ja kutsuttava taikalintua sydämesi puhtaudella”, erakko neuvoi Lauria. ”Jos sydämesi on vilpitön, taikalintu kuulee sinut.”
Lauri kiipesi ylös jyrkkää vuoren rinnettä, vaikka pakkanen nipisteli poskia ja tuuli vihmoi lunta hänen kasvoilleen. Lopulta hän saavutti vuoren huipun, missä lumi kimalsi kuin miljoonat timantit. Lauri sulki silmänsä ja kuiskasi sydämestään toiveensa taikalinnulle.
Yhtäkkiä taivas täyttyi valkoisista sulista, ja kaunis taikalintu laskeutui Laurin eteen. Sen siivet olivat kuin talven lumet, ja sen katse oli täynnä viisautta.
”Oletko valmis tuomaan talven kylääsi?” taikalintu kysyi lempeällä äänellä.
”Olen”, Lauri vastasi vakaasti. ”Kyläni kaipaa talvea, ja me odotamme ensimmäisiä lumihiutaleita.”
Taikalintu levitti siipensä ja nousi korkealle taivaalle. Pian ensimmäiset lumihiutaleet alkoivat leijailla alas Laurin ympärille. Hän katseli lumisadetta ihastuneena, tietäen, että talvi oli vihdoin saapunut.
Kun Lauri palasi kylään, häntä tervehdittiin riemuiten. Koko kylä peittyi valkeaan lumivaippaan, ja kyläläiset kiittivät Lauria ja taikalintua, joka oli tuonut talven mukanaan.
Siitä lähtien kyläläiset muistivat aina kiittää taikalintua ensimmäisistä lumihiutaleista, ja jokainen talvi alkoi uuden tarinan merkissä.