**Tappava Diagnoosi: Murha sairaalan käytävillä**
Oli myrskyinen syyskuun ilta, kun sairaanhoitaja Anna astui ulos sairaalan takakäytävästä, kylmä tuuli piiskasi hänen kasvojaan. Hän oli juuri päättänyt pitkän ja raskaan työvuoron Yliopistollisessa Keskussairaalassa, joka kohosi mahtipontisesti kaupungin ylle. Sairaalan käytävät olivat hiljaisia, vain satunnaiset askeleet ja laitteiden piippaukset rikkoivat hiljaisuutta.
Kun Anna käveli kohti pukuhuonetta, hän huomasi jotain kummallista: yksi käytävistä oli valaistu tavallista kirkkaammin. Hän pysähtyi hetkeksi, katsoen ympärilleen. Ympärillä ei ollut ketään, mutta jokin sai hänen niskakarvansa nousemaan pystyyn. Uteliaisuus voitti väsymyksen, ja hän päätti tutkia asiaa tarkemmin.
Käytävän päässä, lähellä leikkaussalia, Anna näki jotain odottamatonta. Lattialla makasi lääkäri, tohtori Laine, liikkumattomana ja verisenä. Anna tunsi kylmän väreen kulkevan selkäänsä pitkin. Hän ryntäsi tohtorin luo, polvistuen tämän viereen ja tarkistaen pulssin. Ei mitään. Tohtori Laine oli kuollut.
Anna soitti nopeasti hätänumeroon, ja pian sairaalan käytävät täyttyivät poliiseista ja tutkijoista. Koko henkilökunta oli järkyttynyt; tohtori Laine oli ollut arvostettu ja pidetty kollega. Mutta kuka haluaisi tappaa hänet, ja miksi?
Seuraavina päivinä sairaalassa leijui pelon ja epäluulon ilmapiiri. Joku henkilökunnasta tai potilaista oli murhaaja, ja jokainen katse tuntui syyttävältä. Sairaalan ylikomisario, komisario Virtanen, aloitti perusteellisen tutkinnan. Hän kuulusteli henkilökuntaa ja potilaita, yrittäen selvittää, oliko kenelläkään ollut motiivia tappaa tohtori Laine.
Anna ei voinut unohtaa sitä hetkeä, jolloin hän löysi tohtorin ruumiin. Hän kävi mielessään läpi viime päivien tapahtumia, yrittäen löytää jotain, mikä voisi auttaa ratkaisemaan tapauksen. Yhtäkkiä hän muisti erään potilaan, joka oli ollut erityisen vihainen tohtori Laineelle. Kyseinen potilas oli ollut tyytymätön saamaansa hoitoon ja uhannut tehdä valituksen.
Anna kertoi havainnostaan komisario Virtaselle, joka päätti tutkia asiaa tarkemmin. Tutkinnan edetessä kävi ilmi, että potilas oli ollut sairaalassa juuri murhan aikaan, mutta hänellä oli vedenpitävä alibi. Tutkinta tuntui ajautuvan umpikujaan, kunnes eräs sairaalan vartija ilmoitti nähneensä erään lääkärin poistuvan epäilyttävän nopeasti rakennuksesta murhayönä.
Komisario Virtanen haastatteli lääkäriä, joka lopulta murtui paineen alla ja tunnusti teon. Hän oli kateellinen tohtori Laineen menestyksestä ja päätynyt äärimmäiseen ratkaisuun. Murhaaja pidätettiin, ja sairaalan väki saattoi vihdoin hengittää helpotuksesta.
Vaikka syyllinen oli saatu kiinni, sairaalan käytävillä leijui edelleen muisto tuosta kohtalokkaasta yöstä. Anna tiesi, ettei unohtaisi koskaan sitä hetkeä, jolloin hän löysi tohtori Laineen. Elämä sairaalassa jatkui, mutta mikään ei ollut enää ennallaan.