Virtanen istui hämärässä huoneessa, joka oli täynnä vanhoja kirjoja ja papereita. Hänen edessään oli pöytä, jonka ympärille oli kokoontunut pieni joukko ihmisiä. He kaikki odottivat jännittyneinä, mitä Virtanen aikoi paljastaa.
Seppälä, joka oli vaikuttanut tähän kokoontumiseen, istui pöydän päässä. Hän oli salaperäinen hahmo, jonka suunnitelmat olivat aina monimutkaisia ja harkittuja. Seppälä oli saanut tietää, että Virtasella oli hallussaan tärkeää tietoa, joka voisi muuttaa kaiken.
”Hyvät ystävät,” Virtanen aloitti, hänen äänensä oli matala ja rauhallinen. ”Olen tullut jakamaan teille jotain, joka on pitänyt minut hereillä öisin.”
Huoneessa oli hiljaista, kun hän jatkoi. ”Kyse on asiakirjoista, jotka paljastavat laajoja väärinkäytöksiä yrityksessä, jossa työskentelin. Tiedot ovat arkaluonteisia ja koskevat monia korkeassa asemassa olevia henkilöitä.”
Seppälä nyökkäsi hyväksyvästi. Hän tiesi, että tämä oli vasta alkua. ”Mitä olet ajatellut tehdä näiden tietojen kanssa?” hän kysyi.
”Minun on tarkoitus toimittaa ne viranomaisille,” Virtanen vastasi vakaasti. ”Mutta tarvitsen teidän kaikkien apua. Tämä ei ole helppo tehtävä, ja vastassamme on voimakkaita vastustajia.”
Jokainen huoneessa oleva henkilö tiesi riskit. He ymmärsivät, että tämä voisi johtaa suuriin muutoksiin, mutta myös vaaraan. Silti he olivat valmiita tukemaan Virtasta.
Seppälä hymyili ovelasti. ”Olemme kaikki mukanasi, Virtanen. Tiedämme, että tämä on oikea asia.”
Illan edetessä suunnitelmat hioutuivat ja yksityiskohdat selvitettiin. Virtanen tunsi olonsa kevyemmäksi, kun hän tiesi, ettei ollut yksin tässä taistelussa.
Kun kokous päättyi, hän astui ulos yöhön ja hengitti syvään raikasta ilmaa. Hän oli tehnyt päätöksensä ja ottanut ensimmäisen askeleen kohti totuuden paljastamista.
Yhdessä he olivat valmiita kohtaamaan kaikki haasteet, jotka heidän tielleen tulisivat. Totuuden hetki oli koittanut, ja Virtanen tiesi, että Seppälän avulla he voisivat saavuttaa oikeuden.