Arjan muistopuutarha kylän sydämessä
Kaukana pohjoisessa, missä talvet ovat pitkiä ja kesät lyhyitä, sijaitsi pieni kylä nimeltä Huomankorpi. Kylän sydämessä oli paikka, joka tunnettiin yksinkertaisesti nimellä Arjan muistopuutarha. Tämä kaunis, vehreä keidas oli omistettu Arja Lehtoselle, kylän rakastetulle opettajalle, joka oli jättänyt lähtemättömän jälkensä moniin sukupolviin.
Arja oli eläessään intohimoinen puutarhuri. Hänen talonsa pihalle hän oli luonut paratiisin, jossa kasvoi kaikenvärisiä kukkia ja hedelmäpuita. Kun Arja menehtyi, kyläläiset halusivat kunnioittaa hänen muistoaan tavalla, joka kuvastaisi hänen elämäänsä ja rakkauden voimaa. Niinpä he päättivät perustaa muistopuutarhan kylän keskustaan.
Puutarha rakennettiin talkoovoimin. Kylän lapset istuttivat kukkaloistoa, kun taas aikuiset rakensivat pieniä polkuja ja penkkejä, joilla saattoi istua ihailemassa maisemaa. Arjan vanhat oppilaat olivat erityisen aktiivisia, ja he jakoivat muistojaan opettajastaan puutarhan rakentamisen lomassa. Joku muisti, miten Arja oli kantanut heille omenoita puutarhastaan, kun he olivat olleet nälkäisiä koulupäivän jälkeen. Toiset muistivat hänen lempeät sanansa ja rohkaisunsa.
Kevään koittaessa muistopuutarha heräsi henkiin. Tulppaanit ja narsissit nostivat päätään maasta, ja hedelmäpuiden oksilla näkyi pieniä nuppuja. Koko kylä kokoontui puutarhaan viettämään kevätjuhlaa, ja joku oli tuonut mukanaan vanhan nauhurin, josta soitettiin Arjan lempimusiikkia. Puutarhan keskellä oli pieni muistokivi, johon oli kaiverrettu sanat: ”Arjan muistolle – rakkaudesta kasvaa kauneus.”
Puutarhasta tuli paikka, jossa kyläläiset saattoivat rauhoittua ja muistaa Arjaa. Se oli myös paikka, jossa kylän lapset oppivat luonnosta ja yhteisöllisyydestä. Arja oli kenties poissa, mutta hänen henkensä eli edelleen puutarhan jokaisessa kukassa ja puussa.
Vuodet kuluivat, mutta Arjan muistopuutarha säilyi aina yhtä kauniina. Se oli elävä muistutus siitä, kuinka yksi ihminen voi muuttaa maailmaa ympärillään pienillä teoilla ja suurella sydämellä. Kylän sydämessä, Arjan puutarhassa, rakkaus kasvoi yhä.