Laine oli aina ollut tarkka omaisuudestaan ja halusi pitää huolta siitä, että hänen kotinsa oli turvallinen. Viime aikoina hän oli kuitenkin alkanut huomata outoja asioita: tavarat eivät olleet siellä, mihin hän oli ne jättänyt, ja hänen lompakostaan oli kadonnut rahaa. Laine päätti, että oli aika selvittää, mitä oikein oli meneillään.
Hän päätti asentaa piilokameran olohuoneeseensa. Kamera oli pieni ja huomaamaton, mutta sen kuva oli terävä ja selkeä. Laine asetti sen kirjahyllyn ylimmälle tasolle, missä se ei herättäisi epäilyksiä.
Seuraavana päivänä, kun Laine palasi töistä, hän tarkisti kameran tallenteet. Hänen yllätyksekseen hän näki videolla tutun hahmon: se oli hänen pitkäaikainen ystävänsä Matti. Matti oli usein käynyt kylässä ja Laine oli aina luottanut häneen. Nyt hän kuitenkin näki, kuinka Matti pengersi hänen tavaroitaan ja otti rahaa lompakosta.
Laine tunsi pettymystä ja surua. Hän ei ollut koskaan osannut kuvitella, että joku hänen läheisistään voisi tehdä jotain tällaista. Hän päätti kohdata Matin videon kanssa ja kysyä, miksi tämä oli tehnyt niin.
Kun Laine ja Matti tapasivat, Laine näytti videon ystävälleen. Matti oli ensin järkyttynyt ja sitten häpeissään. Hän selitti, että oli joutunut taloudellisiin vaikeuksiin ja oli ollut liian ylpeä pyytääkseen apua. Hän pyysi anteeksi ja lupasi korvata kaiken ottamansa.
Laine kuunteli Matin selitystä ja tunsi myötätuntoa, mutta hän myös ymmärsi, että luottamus heidän välillään oli vahingoittunut. Hän antoi Matille anteeksi mutta teki selväksi, että tällainen ei voisi toistua.
Koko tapaus opetti Laineelle, kuinka tärkeää on olla valppaana ja suojella omaisuuttaan, mutta myös sen, kuinka vaikeassa tilanteessa läheisetkin ihmiset voivat joskus tehdä vääriä valintoja.