Oli synkkä ja myrskyinen marraskuun ilta, kun pieni Suomen kylä heräsi järkyttävään uutiseen: paikallisessa terveyskeskuksessa oli tapahtunut salaperäinen kuolemantapaus. Kylän asukkaat olivat tottuneet rauhalliseen ja tapahtumaköyhään elämään, mutta nyt levottomuus ja uteliaisuus täyttivät ilman.
Terveyskeskus sijaitsi kylän laidalla, vanhassa punatiilisessä rakennuksessa, jonka historia ulottui vuosikymmenten taakse. Siellä työskenteli joukko ahkeria lääkäreitä ja hoitajia, jotka tunsivat lähes kaikki kyläläiset nimeltä. Nyt tämä tuttu paikka oli muuttunut rikospaikaksi.
Uhri, Martti Virtanen, oli eläkkeellä oleva opettaja, tunnettu ystävällisyydestään ja lempeydestään. Hän oli tullut terveyskeskukseen rutiinitarkastukseen, mutta ei koskaan palannut kotiin. Poliisi ei ollut vielä paljastanut tarkkoja yksityiskohtia kuoleman olosuhteista, mutta kylällä kiersi huhuja ja spekulaatioita.
Kylän poliisi, vanhempi konstaapeli Lauri Korhonen, oli saanut tehtäväkseen selvittää tapauksen. Lauri oli rauhallinen ja perusteellinen mies, mutta hän tiesi, että tämä tapaus vaatisi kaiken hänen osaamisensa. Hän aloitti tutkimukset haastattelemalla terveyskeskuksen henkilökuntaa ja paikalla olleita potilaita.
Lauri huomasi pian, että moni terveyskeskuksen työntekijä käyttäytyi hermostuneesti. Erityisesti yksi hoitaja, nuori nainen nimeltä Saara, vaikutti olevan epätavallisen jännittynyt. Laurin vaisto sanoi, että Saara tiesi jotain enemmän kuin halusi kertoa.
Päätettyään puhua Saaran kanssa kahden kesken, Lauri sai hänet murtumaan. Saara paljasti, että Martti oli kuollut lääkkeiden yliannostukseen, mutta hän epäili, että se ei ollut onnettomuus. Saara kertoi Laurille nähneensä hämäräperäisen hahmon terveyskeskuksen varastoalueella samana iltana, kun Martti kuoli.
Laurin tutkimukset johtivat hänet lopulta kylän apteekkiin, jonka varastosta puuttui juuri sitä lääkettä, jota Martille oli annettu liikaa. Varastokirjanpidon mukaan lääkettä oli käsitellyt apteekkari, joka oli ollut Martille kouluaikojen kilpakumppani.
Vihjeiden ja todisteiden avulla Lauri sai apteekkarin tunnustamaan tekonsa. Selvisi, että apteekkari oli kantanut kaunaa Martille vanhoista ajoista lähtien ja oli päättänyt kostaa. Hän oli sekoittanut vaarallisen annoksen Martille annettaviin lääkkeisiin, toivoen, ettei kukaan huomaisi.
Kylä huokaisi helpotuksesta, kun syyllinen saatiin kiinni ja oikeus voitti. Martti sai viimein rauhan, ja elämä kylässä palasi vähitellen ennalleen. Terveyskeskuksen henkilökunta oppi tapahtuneesta ja lupasi olla entistäkin tarkempia työssään, jotta vastaavaa ei enää koskaan tapahtuisi.