Oli kaunis kesäpäivä pienessä suomalaisessa kylässä nimeltä Tuulentupa. Aurinko paistoi kirkkaasti, ja kyläläiset olivat kokoontuneet torille viettämään vuosittaista kesäjuhlaa. Lapset juoksentelivat iloisina, ja vanhemmat nauttivat kahvia torikahvilassa.
Kesken juhlahumun, taivaalta laskeutui yllättäen kirjekyyhky suoraan kylän vanhimman, Eeron, eteen. Kyyhkyn jalassa oli pieni hopeinen kapseli, joka kiinnosti kyläläisiä suuresti. Eero otti varovasti kapselin ja avasi sen. Sisältä paljastui vanha, kellastunut paperi, johon oli kirjoitettu:
”Rakkaat Tuulentuvan asukkaat,
Tämä viesti on lähetetty teille vuodelta 1923. Olen matkustanut ajassa ja haluan varoittaa teitä tulevaisuudessa koittavasta suuresta myrskystä, joka voi aiheuttaa tuhoja kylällenne. Valmistautukaa hyvin ja suojelkaa toisianne.
Ystävällisin terveisin,
Aikamatkaaja”
Kyläläiset katselivat toisiaan epäuskoisina. Oliko tämä jokin pila vai todellinen varoitus? Eero, joka oli tunnettu viisaudestaan, päätti ottaa viestin vakavasti. Hän kehotti kyläläisiä valmistautumaan mahdolliseen myrskyyn.
Muutaman päivän kuluttua taivas alkoi tummua, ja tuuli yltyi voimakkaaksi. Kyläläiset olivat kiitollisia Eeron kaukokatseisuudesta, sillä he olivat ehtineet suojata talonsa ja varastoida tarpeeksi ruokaa ja vettä.
Kun myrsky lopulta iski, se oli voimakas, mutta kyläläiset selvisivät siitä vahingoittumattomina. He ymmärsivät, että viesti ajassa matkaavalta kirjekyyhkyltä oli pelastanut heidän kylänsä.
Myrskyn jälkeen, kun taivas taas kirkastui, kyläläiset kokoontuivat torille kiittämään Eeroa ja salaperäistä aikamatkaajaa. He tiesivät, että joskus menneisyys ja tulevaisuus voivat kohdata yllättävällä tavalla, ja että pienikin varoitus voi muuttaa kaiken.
Tuulentuvassa vietettiin vielä monta kesäjuhlaa, mutta tuo yksi kesä jäi ikuisesti kyläläisten mieleen muistutuksena siitä, miten tärkeää on kuunnella varoituksia ja huolehtia toisistaan.